Vähintäänkin haluun kohdata tän tilanteen, elämän sellasenaa, olemassaoloni ilman velvotteita/rasitteita. Kohdata maallisen vapauden sellasena ku vaa sen pystyn kohdata. Haluun uskaltaa laskea irti omasta elämästäni. Jeesuksen sanoin:
| Joh. 12:25 |
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
|
Kaikki yritykset kontroilloida ja hallita omaa elämää on tuomittu olemaan onnistumatta täydellisesti. Uskon, että elämästä saa enemmän irti kun omistaa vain vähän, taikka ei yhtään mitään. Siitä tässä varmaan onkin kyse, elämän kohtaamisesta sellaisenaan. Ilman, että itse yritän tuoda väliin pehmusteita. Haaveilen vapaudesta liikkua, ilman että oon sidottuna aikaan saatikka paikkaan.
"Walking was easy because his rucksack was almost empty and he didn’t have to worry about anything. Snufkin was pleased with the forest, the weather and himself. Tomorrow and yesterday were equally distant from him now, for just at that moment the bright red sun was shining down from between the birch trees, and the air was cool and mild." -Nuuskamuikkunen
Tove Janssonilla on ollu hyviä ajatuksia. Minkätakia nuuskamuikkusen ei tarvinnu tekstin mukaan huolehtia mistään? Mikä sain sen vaa kohtaamaa hetken nauttien ja ihastellen? Miks en mie vois? Irtilaskeminen ja luottavaisuus on luultavasti kaks asiaa jotka on avainasemassa. Jos irrottaudut nykyaikaisesta elämän sykkeestä, voit helpommin opetella olemaan sinut hetken kanssa. Nauttimaan esimerkiksi niin auringosta kuin sateestakin. Kuka tai mikä voi muka määritellä toisen toista paremmaksi? Haluan opetella kukistamaan kaiken tyytymättömyyden omasta elämästäni!
Nyt puhun omasta elämästäni, kun tiedän/luotan siihen että taustalla on suurempi, hyvä voima (Jumala), joka johdattaa miuta, ja tilanteen kuin tilanteen kautta kasvattaa ja opettaa. Kysymys kuuluu: Miksi en kiittäisi. Viljelemällä negatiivisuutta, niitän negatiivisuutta. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää." "Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."
On myös huomattavasti helpompaa laskea irti hetkestä, omasta kontrollista ja löytää vapaus kun voi luottaa ja uskoa.
Kesän mittaan oon kokenu ihmeellisiä hetkiä. Oon halunnu kokee hiljasuutta ja itsekseen olemista. Vietin heinäkuun puolenvälin paikkeilla 4 päivää yksin ruokolahella mökissä. Ympärillä puhasta luontoa silmänkantamattomiin. Ei telkkaria (jota en kato kyllä ikinä muutenkaan), ei radiota, ei aikatauluja saatikka kelloa eikä muita ihmisiä. Oli hullua tajuta etten oo ikinä elämässäni ollu ees noin lyhyttä aikaa itsekseni. Kohtasin monia kauniita, ihmellisiä hetkia ku kuljin itekseni metsässä. Oli ihmeellistä olla keskellä hakkuuaukeata mäen päällä, seisoa ison kiven päällä kädet levällää, ilman paitaa kovassa tuulessa. Tunnustelin tuulta kehollani, sen hyväily tuntu lempeeltä ja ihanalta. Erään arviolta aamupäivän mittasen hetken vietin metsässä syöden mustikoita. Olin nii tohkeissani mustikoitten erinomaisesta mausta, etten huomannu mehiläispesää maassa vaa astuin sen päälle. Kohta oikee etusormi oliki tuplasti suurempi ku vasen.
Vaikka olinki vain neljä päivää tuolla, siltiki tapahtu paljo. Huomasin mite hiljennyin ja jotenki pääsin mukaa luonnon rauhalliseen ja hitaaseen rytmiin, asiat menee omalla painollaan. Huomasin metsissä kävellessäni mite rupesin keskittymään paljo tarkemmi erilaisiin ääniin. Hetki jotenkin elävöity. Oli mielenkiintosta myös kokea, miten tunteet nous pintaan. Nauroin monesti ääneen riemusta jota koin pienten ja yksinkertasten asioitten äärellä. Itkin myös pariin otteeseen, koska tuntu yksinäiseltä, se oli vaikuttavaa. Asioihin keskittymisestä tuli helpompaa ku oli vaa hiljasuutta, oli iha erilaista lukea tai kirjottaa verrattuna kaupunkiympäristöön. Oli iha erilaista ajatella asioita. Ja tääki oli vaa kokeilu, mietin vaa sitä potentiaalia, minkä vois itestään löytää opettelemalla olemaan hiljaa ja luonnossa.
"Everything gets so difficult if you want to own things. You have to carry them around and watch over them. I just look at them- and then when I continue on my way I can remember them in my head. I prefer that to dragging a suitcase." -Nuuskamuikkunen
