Uusi blogi

Uusi blogi löytyy täältä: http://paljaatjalat.wordpress.com/

Keep burning bright

Vuorenkilpi

Vuorenkilven fermentoidut lehdet vaikuttavat adaptogeenisesti kehoon. Ruskeat maassalojuvat viimevuotiset lehdet ovat valmiiksi fermentoituneita. Vuorenkilpitee lisää hapenottokykyä ja tehostaa rasvojen polttamista eli rasvojen käyttöä energialähteenä.
Käyttö: Ruskeat lehdet pestään, kuivatetaan ja murustetaan teeksi.

Viljaa

Alla on katkelma tekstistä, joka löytyy täältä. Mielenkiintoista tekstiä, jonka varmasti moni kokee hyökkäävänä. Asioita kannattaa kuitenkin aina tarkastella monesta valosta ja kyseenalaistaa totutut normit.
 Olen itse miettinyt pitkään omaa suhdettani viljatuotteisiin. Viljankäyttöni on kylläkin hyvin rajallista sen rajoittuessa ruisleipään. Ruisleipä on hyvää, mutten pidä sen addiktoivasta vaikutuksesta. Kun syön yhden tekee mieli heti syödä lisää. Kaikilla viljatuotteilla on addiktoiva vaikutus.

Kuinka viljat aiheuttavat imeytymisongelmia ja kuinka se vaikuttaa terveyteemme ja hyvinvointiimme:

1. Viljat vahingoittavat suoliston seinämää. Jos suolisto on ärsyyntynyt, ravintoaineet eivät imeydy. Tarvitsemme terveet villukset ja mikrovillukset ravinteiden imeytymiseksi, olipa ravinto proteiinia, hiilihydraattia, rasvaa, vitamiineja tai mineraaleja.

2. Viljojen syöminen vahingoittaa sappirakkoa ja sen toimintaa. Jos rasva ja rasvaliukoiset ravinteet kuten A-, D- ja K-vitamiinit eivät imeydy, elimistösi ei pysty hyödyntämään imeytyneitä mineraaleja, puhumattakaan riittämättömästä välttämättömien rasvahappojen saannin aiheuttamasta ravinnepuutoksista.

3. Metalli-ioneihin tiukasti sitoutuneet viljojen fytaatit estävät niiden imeytymisen. Analyyttiset kemistit itse asiassa käyttävät puhdistettuja fytaatteja kokeissa, joissa on tärkeää mitata metalli-ionien kuten kalsiumin, sinkin tai raudan määrää näytteessä, koska fytaatit sitoutuvat näihin metalleihin tiukemmin kuin lähes mihinkään muuhun molekyyliin. Sama tapahtuu kun syöt fytaatteja eikä tämä tarkoita hyvää luuston terveydelle tai raudan imeytymiselle.

4. Tervetuloa autoimmuniteetti ja syöpäsairaudet! Kun suoliston seinämä on vahingoittunut, olemme erityisen korkeassa riskissä sairastua autoimmuunisairauksiin, kuten Hashimoton kilpirauhassairauteen sekä useihin eri syöpäsairauksiin, joista esimerkkinä mm. lymfooma. Haima ei toimi kunnolla viljojen CCK-ongelmien ja korkeiden insuliinitasojen aikaansaaman tulehdustilan vuoksi. Tämä tulehdustila on mahdollinen haimasyövän ja haimatulehduksen aiheuttaja.

Miksi näin tapahtuu? Koska viljat eivät voi sulattaa sitä, että haluat syödä ne. Viljat ovat valmiita ja kyvykkäitä taistelemaan sinua vastaan. Tässä on lyhyt lista ongelmista, jotka liitetään vuotavan suolen syndroomaan sekä autoimmuunireaktioon:

• hedelmättömyys
• 1. tyypin diabetes
• multippelisskleroosi (MS-tauti)
• nivelreuma
• punahukka
• vitiligo
• narkolepsia
• skitsofrenia
• autismi
• masennus
• Huntingdonin tauti
• lymfooma
• kilpirauhasen vajaatoiminta
• porfyria

Mutta enhän minä ole sairas?
Jotkut teistä saattavat ajatella, ettei teillä ole tämän kanssa mitään tekemistä. Olette syöneet viljoja, palkokasveja ja maitotuotteita koko ikänne ja voitte “hyvin”. Ehkä. Epäilen silti, ettei se ole koko totuus. Lyön vetoa, että jos poistat ruokavaliostasi neoliittiset ruoat kuukauden ajaksi, huomaat dramaattisen eron olossasi ja suorituskyvyssäsi. Miksi? Koska syödessäsi näitä ruokia on lähes varmaa, että kärsit suolistoärsytyksestä sekä muista systeemisen tulehdustilan oireista.

Self-sufficiency

Maybe this will be the start

You probably wonder, what made me change my writing language. Well, i'm really starting to be into learning english better and i really think that this will support me to archieve my goal. This is not an easy task for me to write something in english, but i will try!
 After studying some learning techniques from the web i've become to a conclusion that best way to learn language better is to start writing, speaking and thinking as much as possible in that language you're willing to learn. What a long sentence, heh. The best way to learn is by speaking. Let's see, if my girlfriend wants to start talking with me in english.
 Im also looking forward to learn some spanish. I have to train self-discipline because i am, or at least i used to be very inefficient person. First im trying to learn 30 words per day and figure out if i can make it. Well, lets see what happens!

Ajatuksenvirtaa

Kerron että miun siviilipalvelus loppuu tän kuukauden. Kysyjä ihmettelee että mitä sen jälkeen. Mihi kouluu oon mahollisesti menossa, tai oonko saanu töitä?
 Oikeestaa miun tekis mieli vaa jäädä paikallee. Maailma kyllä jatkaa pyörimistään, mut antakaa miun hetki hengähtää! Älkää ihmetelkö, jos en halua omistaa niin paljon. Tyydyn mieluusti vähempään. Ymmärrän ettei miun tarvii intohimosesti juosta tän maailman perässä, sitäkautta en saavuttais onnea.
 On mielenkiintosta, mite kirjottamine voi tuntuu erilaiselta. Aikasemmi kun kirjotin juttua tuntu siltä, että melkei piti pusertaa välillä. Rupesin miettimään että: "miks ees kirjotan tätä." Kirjottamine voi olla luontevaa ja hauskaa, ehkä ratkasevaa on, mistä teksti kumpuaa. Haluun tavotella vaa ajatuksen virran jäljentämistä tähä nyt. Sitä on hauska lukee jälkikäteen. Tännekirjottamaniani juttuja jälkeenpäin lukiessa opin itestäni. Niitten lukemine saa miut miettimää motiiveita ja tunnetiloja, jotka on vaikuttanu niissä hetkissä. Blogin kirjottamine on antanu miulle paljon. Onko tää nyt siis hetki ku katon taaksepäi?
 Siitä on tullu tovi ku oon hehkuttanu lähdevettä täällä viimesyksynä. Siitä on tultu pitkä matka. Oon saanu kasvaa ja oppia. Silloine ikäänku pakonomainen ruuasta hössötys on jääny. Haluun muutenki oppia puhumaan vähemmän ja kuuntelemaan enemmän.
 Ihmisellä on yks suu ja kaks korvaa, ehkäpä juurikin sentähden, että kuuntelu on tärkeämpää. Kuuntelun lisäks tärkeenä pidän läsnäoloa. Haluun oppia sekä kuuntelemaan että olemaan läsnä voimakkaammin. Aika-ajoin on vaikeeta olla hetkessä, voi olla pelottavaa näyttää itsensä. Voi olla vaikeeta uskaltaa kertoa mitä mieltä on asioista. Ethän välttämättä saa tukea muilta ajatuksillesi. Astu silti rohkeasti esiin aina! Uskalla rohkeasti sanoa positiivisia asioita ihmisille. Rakasta lähimmäistäsi. Muista ettei yleinen käsitys asiasta ole aina oikea, eikä totuus. Tämäntakia ei kannata alistua massapaineen alle. On hauskaa olla erilainen, on hauskaa kiivetä puuhun ja saada ohikulkija naurahtamaan hämmentyneenä. On hauskaa uskaltaa nauraa ääneen.
 Etsivä löytää; ihmeellisyyksiä on jokainen hetki täynnä. On valtavaa oppia nauttimaan pienistä asioista. Hauskaa voi todellakin olla ilman rahaa. Vie ystäväsi kävelylle joelle kahvittelun sijaan! Ui saareen, olkoon se tutkimusmatka piristämässä päivääsi. Vesi tuntuu hyvältä, syksyn saapuessa vesi kylmenee, silloin se tuntuu entistä paremmalta. Ilma on alkanut jo kylmetä. Syksyn voi jo aistia. Tuuli on käynyt syksyisäksi. Odotan tähtitaivasta, odotan keltaisia ja punaisia lehtiä. Elämä on täynnä kauneutta. Kyyneleetkin ovat kauniita.

Minimalismi lautasella

 Lyhyesti määriteltynä veganismi on kieltäytymistä kaikista eläinperäisistä tuotteista; lihasta, munista, juustosta, maidosta yms. Pyrin toteuttamaan ruokavaliossani veganismia, joskin oon myös tehnyt poikkeuksia ettei joku ihminen pahottais mieltään. Ja ei, miun mielestä ei oo tekopyhää kirjottaa veganismista vaikka eilen söinkin siivun juustoa kylässä ollessani.   Noh, suurimman osan ruuastani pyrin syömään puhtaana, tuoreena ja käsittelemättömänä. Suurimmaksi osaksi siis syön kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä, papuja, marjoja sekä joitakin viljatuotteita. Valtaosaan tuotteista, joita löytyy marketeista en siis edes koske. Ruokavalioni on hyvin minimaalinen ja rajallinen. Tästä huolimatta se erittäin tyydyttävä ja täynnä monipuolisuutta ja makua. Ruoka, jota syön on todella terveellistä, eikä käy raskaaksi kukkarolle. Aterian valmistamiseen eikä suunnitteluunkaan uhraudu paljoa aikaa, selviydyn ilman stressiä ja häsellystä.

Eläinperäisten ruokien tuottaminen on valtavan tuhlaavaista. Minimalismiin pyrkijänä en halua ottaa osaa järjestelmään joka tuhlaa ja saastuttaa. Jokaista lihakiloa kohden, tarvitaan moninkertainen määrä kasveja eläimille ruuaksi. Eläimet tuottavat valtavan määrän saastettu ja edistävät viherhuonekaasujen muodostumista, mainitsemattakaan koneistoa ja polttoainetta jota käytetään eläinten kasvattamiseen, teurastamiseen ja kuljettamiseen.. ja kasvien paljous. Karjatalous myötävaikuttaa suuresti metsien häviämiseen sekä muihinkin ympäristö-ongelmiin. Syömällä vain kasviperäisiä tuotteita, minimoit ympäristöön menevän jätteen määrää. Teet palveluksen luonnolle. Elämäntapojen muuttaminen vähemmän itsekkäiksi ja enemmän luontoa säästäviksi ei ole ikinä huono vaihtoehto!

Terveellinen ja tasapainoinen elämä ei vaadi eläinperäisiä tuotteita. Syödessäsi kasviksia, mahdollisimman paljon, tuoreena, saavutat kokonaisvaltaisemman hyvinvoinnin. Aterioiden jälkeen on vain hyvä ja kevyt olo. Päivänmittaan ei iske väsymys vaan vireystaso pysyy jatkuvasti korkealla. Ilman kahvia. Energiaa riittää urheiluun ja tulokset näkyvät nopeasti kehon ollessa minimaalisen kuormittunut. Hyvinvointi näkyy myös ulkonäössä! Suoliston ollessa kunnossa, iho-ongelmat katoavat.

Mistäkö saan proteiinini? Tätä monet tuttunikin ovat hämmästelleet välttämättä ymmärtämättä asiasta sen suurempia. Proteiini muodostuu aminohapoista, joista kaikki tarvittavat ovat saatavissa kasvisruuasta. Itseasiassa, kasvisperäinen proteiini on keholle helpommin sulavassa muodossa verrattuna eläinperäiseen, joten proteiinin tarve vähenee kasviruokavaliolla. Syömällä mahdollisimman puhtaasti, ja raakana ruokasi, maksimoit hyödyt jotka voit saada.

Sonni vetää perässään auraa, jolla ihminen muokkaa maan. Maan ihminen muokkaa siksi että voisi kasvattaa rehua eläimilleen, jotka hän aikoo myöhemmin syödä saadakseen proteiinia. Ihmeellistä on, ettei ihmisen mieleen juolahda että sonni joka tekee kaiken raskaan työn, lihaksikas valtava eläin, on syönyt vain kasviksia, ja näiden kasvisten voimalla kasvattanut lihaksensa. Miksi siis ihminen näkisi kaiken turhan vaivan yrittäessään saada tätä korokkeelle nostettua eläinperäistä proteiinia, kun vaihtoehtoisesti voisi tyytyä syömään kasveja. Makuaistillakaan ei kestä kauan tottua kasvien, joskus myös voimakkaisiin makuihin. Itse olen suuresti mieltynyt lehtivihreän makuun.

Mietin

Helppo on fiilistellä asioita, ruudulta taikka kirjoista. Mutta entäs niitten hetkien aito kohtaamine, jopa tyhjyyden kohtaamine?

Tuntematon polku

Omaisuuteni on käymässä vähiin tässä pikkuhiljaa. Viimesen sykähdyksen, jonka jälkee materiasta eroonpyrkimiseni alko, anto erilaiset kirjotukset minimalismista joihin törmäsin. Jotenki ne innotti miuta ottamaa askeleita kohti elämää jota oon fiilistelly ja josta oon haaveillu. Elämää jota oon myös pelänny. Vahvana tekijänä taustalla on ollu halu kokea elämää jotenki puhtaampana ja raikkaampana. Ilman mitään ylimääräistä. En oo ollu iha varma mitä kohti oon pyrkimässä, mutten oo jääny ainakaan paikalleen! Oon miettiny että jos hetket ei oo täynnä meteliä, jos pää ei oo täynnä asioita joita pitäis hoitaa, ni oon vapaampi ja miulla on enemmä tilaa ajatella. Oon ajatellu, että pääsen elämää elämää jotenki lähempänä sen sykettä. Kun ympärillä ei oo turhuutta, tavaraa, eikä paljon mitään muutakaan, oon vapaampi. Hyvä on esittää kysymys mitä on yleensäkkään elämä, tarviinko muuta ku sen, mikä pitää miut elossa. Tarviiko miun muka oikeesti omistaa niin paljo tavaraa, tarviinko muka oikeesti niitä kaikkia hyödykkeinä mainostettavia tavaroita(turhakkeita)? Selvää on se, ettei onnea saavuta materialla eikä mammonalla. Ulkosista asioista onnea kestävässä muodossaan ei voi löytää. Helpompi onkin siis kääntyä ettimään sitä sisältä, syvällisemmistä asioista, jos ja kun ei oo ees mahdollista turvautua niihin ulonaisiin juttuihin. Kun niitä ei kerran omista ees, heh.
 Vähintäänkin haluun kohdata tän tilanteen, elämän sellasenaa, olemassaoloni ilman velvotteita/rasitteita. Kohdata maallisen vapauden sellasena ku vaa sen pystyn kohdata. Haluun uskaltaa laskea irti omasta elämästäni. Jeesuksen sanoin:

Joh. 12:25

Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.

 Kaikki yritykset kontroilloida ja hallita omaa elämää on tuomittu olemaan onnistumatta täydellisesti. Uskon, että elämästä saa enemmän irti kun omistaa vain vähän, taikka ei yhtään mitään. Siitä tässä varmaan onkin kyse, elämän kohtaamisesta sellaisenaan. Ilman, että itse yritän tuoda väliin pehmusteita. Haaveilen vapaudesta liikkua, ilman että oon sidottuna aikaan saatikka paikkaan.

"Walking was easy because his rucksack was almost empty and he didn’t have to worry about anything. Snufkin was pleased with the forest, the weather and himself. Tomorrow and yesterday were equally distant from him now, for just at that moment the bright red sun was shining down from between the birch trees, and the air was cool and mild." -Nuuskamuikkunen

 Tove Janssonilla on ollu hyviä ajatuksia. Minkätakia nuuskamuikkusen ei tarvinnu tekstin mukaan huolehtia mistään? Mikä sain sen vaa kohtaamaa hetken nauttien ja ihastellen? Miks en mie vois? Irtilaskeminen ja luottavaisuus on luultavasti kaks asiaa jotka on avainasemassa. Jos irrottaudut nykyaikaisesta elämän sykkeestä, voit helpommin opetella olemaan sinut hetken kanssa. Nauttimaan esimerkiksi niin auringosta kuin sateestakin. Kuka tai mikä voi muka määritellä toisen toista paremmaksi? Haluan opetella kukistamaan kaiken tyytymättömyyden omasta elämästäni!

 Nyt puhun omasta elämästäni, kun tiedän/luotan siihen että taustalla on suurempi, hyvä voima (Jumala), joka johdattaa miuta, ja tilanteen kuin tilanteen kautta kasvattaa ja opettaa. Kysymys kuuluu: Miksi en kiittäisi. Viljelemällä negatiivisuutta, niitän negatiivisuutta. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää." "Millä mitalla te mittaatte, sillä teille mitataan."
 On myös huomattavasti helpompaa laskea irti hetkestä, omasta kontrollista ja löytää vapaus kun voi luottaa ja uskoa.

 Kesän mittaan oon kokenu ihmeellisiä hetkiä. Oon halunnu kokee hiljasuutta ja itsekseen olemista. Vietin heinäkuun puolenvälin paikkeilla 4 päivää yksin ruokolahella mökissä. Ympärillä puhasta luontoa silmänkantamattomiin. Ei telkkaria (jota en kato kyllä ikinä muutenkaan), ei radiota, ei aikatauluja saatikka kelloa eikä muita ihmisiä. Oli hullua tajuta etten oo ikinä elämässäni ollu ees noin lyhyttä aikaa itsekseni. Kohtasin monia kauniita, ihmellisiä hetkia ku kuljin itekseni metsässä. Oli ihmeellistä olla keskellä hakkuuaukeata mäen päällä, seisoa ison kiven päällä kädet levällää, ilman paitaa kovassa tuulessa. Tunnustelin tuulta kehollani, sen hyväily tuntu lempeeltä ja ihanalta. Erään arviolta aamupäivän mittasen hetken vietin metsässä syöden mustikoita. Olin nii tohkeissani mustikoitten erinomaisesta mausta, etten huomannu mehiläispesää maassa vaa astuin sen päälle. Kohta oikee etusormi oliki tuplasti suurempi ku vasen.
 Vaikka olinki vain neljä päivää tuolla, siltiki tapahtu paljo. Huomasin mite hiljennyin ja jotenki pääsin mukaa luonnon rauhalliseen ja hitaaseen rytmiin, asiat menee omalla painollaan. Huomasin metsissä kävellessäni mite rupesin keskittymään paljo tarkemmi erilaisiin ääniin. Hetki jotenkin elävöity. Oli mielenkiintosta myös kokea, miten tunteet nous pintaan. Nauroin monesti ääneen riemusta jota koin pienten ja yksinkertasten asioitten äärellä. Itkin myös pariin otteeseen, koska tuntu yksinäiseltä, se oli vaikuttavaa. Asioihin keskittymisestä tuli helpompaa ku oli vaa hiljasuutta, oli iha erilaista lukea tai kirjottaa verrattuna kaupunkiympäristöön. Oli iha erilaista ajatella asioita. Ja tääki oli vaa kokeilu, mietin vaa sitä potentiaalia, minkä vois itestään löytää opettelemalla olemaan hiljaa ja luonnossa.

"Everything gets so difficult if you want to own things. You have to carry them around and watch over them. I just look at them- and then when I continue on my way I can remember them in my head. I prefer that to dragging a suitcase." -Nuuskamuikkunen

Nuuskamuikkunen

Innostavaa

Omena

Koska ihmismieli tapaa tyytymättömänä tavotella suuria, saamattomia asioita ja haikailla maaillisten turhakkeiden perään; olisi parempi tehdä tahdon valinta. Valita se tie, joka on kokoajan avoinna siun eessä. Köyhyys on olotila jota kammoksutaan, eikä tahdota omalle osalle. Eikö köyhyydesta teekkin surkuteltavaa juuri meidän oma asenne sitä kohtaan? Eivätkö juuri vallalla olevat käsitteet ja mielipiteet saa meidät suhtautumaan minimalistiseen elämäntyyliin vieroksuvasti. Yhteiskunta ja sen herrat kravaatit kaulassa sanovat: Osta & Omista. Siinäkö avaimet onneen? Entäs jos valitsisit itse "köyhyyden" omalla vapaalla tahdollasi. Jos asettaisit kaiken, joka mielletään köyhyytenä, erittäin tavoittelemisen arvoiseksi ja yleväksi mielessäsi. Etkö silloin lakkaisisikin olemasta tyytymätön? Etkö silloin olisikin onnellinen? Tämä tietenkin vaatii, että näet sielusi silmillä elämän (käytämpä esimerkkinä omenaa) ikäänkuin omenana. Mitä enemmän peität tätä omenaa kinuskilla, sitä vähemmän enää näet elämän syvintä olemusta. Saatat kenties ajatella, että kuorruttamalla elämäni tällä ja tuolla teen siitä makeamman. Mutta etkös vain eristäkkin itsesi tuosta kuulaasta ja hohtavasta omenankuoresta, jota tulisi ihastella sellaisenaan? Pahimmassa tapauksessa olet paistanutkin omenan tuhoten siitä entsyymit ja ravinteet, mitäikinä tämä sitten tarkoittaakaan.
 Oikeastaanhan omena tulisi syödä sellaisenaan. Kun edelleenkin ajattelemme omenaa elämänä; omena on elämä, mikään muu ei sitä ole.  Pääsemme johtopäätökseen että, mitä enemmän haluat suussasi maistaa elämän suloista makua, sitä vähemmän siellä saa olla muuta kuin omenaa. Eli syö omena sellaisenaan maistaaksesi elämän puhtaimpana ja raikkaimpana.
 Siemenkotana voiaa tietysti nähä erilaisia asioita, ihmisestä riippuen. Joku ajattelee Jumalaa kuorrutteena kun taas ite pidän sitä siemenkotana. Toivottavasti kukaa ei kuitenkaa pidä jotain materiaa syvimpänä olemuksena elämälle. Samaa mieltä kuitenki voi olla varmasti siitä ettei kuitenkaa oo olemassa ku yks siemenkota eli totuus. Asia, joka antaa kaikelle merkityksen. Tää on varmasti löytämisen arvonen asia! Voiaa myös siis nähä tätäki kautta kaikenmaailman kuorrutteet omenan päällä huonoina, koska ne lisää välimatkaa pinnasta kotaan.
 Mietippä siis tätää: Mitä on elämä?

Purjevene

Elämäs on purjehdus

ei sen väliä, onko kompassisi kallis

ei sen paljon tulis harmittaa

jos reikä löytyy purjeestas

Sul kenties ei pehmyt laveri oo

maalipinta venhonkin rakoilee.

Vaan sanonpa sulle tän!

Samat tuulet meit eteen vie

Samat mainingit venhosia lyö

Ei, ei ratkaise väri venehen

Ei nimi, saatikka ruorin muoto

Tärkeint ompi sisimpäs

Ja rakkaus purjehdukseen.

Iloitse, sulla vene on, saat nähdä maailmaa

Riemuitse oi sydän rinnassain

käyn innoissani purjehtimaan.

Onni sydämmessäni

käyn kohti kaukaista rantaa.

Hyvää mieltä

Tulipas hyvä, vapaa ja kevyt olo ku sujautin kaikenmaailman turhat lomakkeet ja paperit silppurista läpi äske. Oon säästäny niitä ajatuksella, että näitä tarvii vielä. En tarvii. Turhaa kantaisin niitä mukana. Sinne meni todistukset, verokortit, kelapäätökset yms lappuset. Lukiotodistuksen sentään säästin, ajattelin et Isä ja Äiti saattais haluta pitää sen. Jatkossa, ei enää ylimäärästä paperia miun elämää!
 Ne, mitä halusin säästää skannasin ja laiton tänne.

Ajatuksia

Missä on se suuri seikkailu, suuri taistelu jota kaipaa ihminen? Oi, onko se liikenneruuhkissa, autoteillä? Onko se kokouksissa, riidoissa tai laskujenmaksamisessa. Onko se kamppailu velkojan kahleita vastaan? Mikä on se mies joka päivät pääksytysten istuu koneella taikka tuijottaa televisiota? - Se on kuollut mies.
 Mitä onkaan tapahtunu poikavuosien miekoille ja linnoille, hurjille seikkailuille? Vaihdoitko ne huomaamatta mustekynään, tietokoneen näyttöön ja toimistoon? Huomasitko millo aloit kuolla? Missä on hurjat orit, auringonlaskut, revolverit? Onko tilalle tullu autot ja asuntolainat?

Edwin Robinson - Miniver Cheevy

Miniver Cheevy, lapsena kohde ilkkujain,

hinteläks jäi, kun vuotten tyrskyt koki.

Hän itki syntymänsä päivää, itki vain,

ja syytä oli, oli toki.

Entisaika kiehtoi Miniverin mieltä,

säihde miekkain, askel sotaratsujen.

Uljaan soturnäyn jos tapas sieltä,

täytti riemu mielen miekkosen.

Miniver syntyi liian myöhään maailmaan.

Tätä pohti, mietti päätä raapien.

Sitten yskäs, piti sitä osanaan

ja jatkoi eloaan ryypäten.

Elämää voi elää myös muuten ku meille opetetulla tavalla! Värväydy vaikkapa luomumaatilalle hommiin! Neljän tunnin päivittäistä työtä vastaan monet lupaa tarjota ruuan ja majotuksen. Mihin tarviit puuduttavia vuosia koulunpenkissä, asuntolainaa saatikka uraa? Tietysti on oleellista selvittää ensin, että mitä tahdot elämältä? Tahdotko käyttää elämästäs 20vuotta asuntomaksuihi kuluvien rahojen tienaamiseen? Vai tekisitkö jotain muuta? Oisitko niin rohkee että valitsisitki kulkea omaa polkua. Väitän, jos meet sitä tietä mitä kaikki muutki, ni kuolinvuoteella kadut katkerasti. Uskalla! Kokeile! Elä!

Robert Frost - The Road Not Taken

Two roads diverged in a yellow wood,
And sorry I could not travel both
And be one traveler, long I stood
And looked down one as far as I could
To where it bent in the undergrowth;

Then took the other, as just as fair,
And having perhaps the better claim
Because it was grassy and wanted wear,
Though as for that the passing there
Had worn them really about the same,

And both that morning equally lay
In leaves no step had trodden black.
Oh, I marked the first for another day!
Yet knowing how way leads on to way
I doubted if I should ever come back.

I shall be telling this with a sigh
Somewhere ages and ages hence:
Two roads diverged in a wood, and I,
I took the one less traveled by,
And that has made all the difference.

Matkustamisesta ja ajasta

Eräs henkilö sanoi minulle: "Ihmettelen ettet säästä rahaa, kun kerran matkustelet mielelläsi. Sinähän voisit lähteä junalla Fitchburgiin vaikka jo tänään. Näkisit maata." Mutta minäpä olenkin viisaampi. Olen oppinut että nopein matkalainen on se, joka kulkee jalan. Sanon ystävälleni: "Kokeilkaamme ajatusleikkinä, kumpi ehtii ensin perille. Matkaa on kolmekymmentä mailia, kyytimaksu yhdeksänkymmentä senttiä. Se on melkein päivän palkka. Muistan, kuinka tämän rautatien rakentajien palkat olivat kuusikymmentä senttiä päivässä. No, minä lähden nyt patikoimaan, jotta ehdin Fitchburgiin ennen yötä. Olen matkannut siihen tapaan viikonkin. Sinun täytyy sillävälin ansaita kyytirahasi. Pääset perille joskus huomenaamulla tai kenties jo tänä iltana, jos olet onnekas ja saat ajoissa jonkun hanttihomman. Sen sijaan että olisit jo matkalla, oletkin vielä täällä töissä enimmän osan päivää. Ja edelleen: jos rautatie ulottuisi maailman ympäri, uskoisin pysyväni edelläsi, ja mitä tulee maan näkemiseen ja vastaavanlaiseen kokemuksen kartuttamiseen, niin sellaisen saisit uskoakseni unohtaa kokonaan."

Lainaus Thoreaun kirjasta "Walden"

Opiskele elämää, älä turhuutta

"Kuinka nuoret voisivat oppia paremmin elämään kuin ryhtymällä heti kokeilemaan elämistä? Uskoakseni tämä harjoittaisi heidän hengenelämäänsä yhtähyvin kuin matematiikka. Jos tahtoisin nuorukaisen oppivan jotakin esimerkiksi taiteista ja tieteistä, en suinkaan noudattaisi yleistä tapaa, jonka mukaan hänet olisi lähetettävä jonkun professorin hoteisiin, missä opetettaisiin ja harjoitettaisiin kaikkea muuta paitsi elämisen taitoa. Siellä hän tarkastelisi maailmaa teleskoopin tai mikroskoopin läpi, muttei koskaan omin silmin: hän opiskelisi kemiaa oppimatta koskaan tekemään leipää itselleen, tai mekaniikkaa tajuamatta sen ansioita. Hän keksisi uusia Neptunuksen piiriin kuuluvia kiertolaisia eikä silti koskaan erottaisi roskaa omassa silmässään tai sitä, minkä tai kenen piiriin hän itse kuuluu. Tutkiskellessaan hirviöitä etikkapisarassa häneltä jäisi huomaamatta, kuinka hänen ympärikkään parveilevat hirviöt ahmaisevat hänet. Kumpi edistyy kuun loppuun mennessä -sekö poika, joka on valmistanut itselleen linkkuveitsen itse kaivamastaan ja sulattamastaan malmista ja joka on opiskellut vain sen verran kuin sen valmistaminen on vaatinut -vai toinen poika, joka on tällävälin osallistunut opinahjonsa metallurgian luennoile ja saanut isältään hienolaatuisen Rodgersin kynäveitsen? Kumpi heistä saa luultavimmin haavan sormeensa?"

-Katkelma Thoreaun kirjasta "Walden"

Retiisit kasvaa alle kuukaudessa siemenen istuttamisesta tän kokosiks

Ajasta ja aikatauluista

"Varjot hiipivät majan ovesta sisään, ja koska oli utelias tietämään miten kauan oli kulunut, Dunbar sujautti kätensä housujensa sisään ja veti esiin koruttoman vanhan taskukellon, joka oli ollut hänen isänsä. Vietyään sen kasvojensa lähelle hän näki että se oli pysähtynyt. Hän harkitsi hetken yrittäisikö panna sen arviolta aikaan, mutta laskikin sen sijaan vanhan kuluneen aikaraudan vatsansa päälle ja vajosi mietteisiinsä. Mitä merkitystä ajalla olisi nyt hänelle? Mitä merkitystä sillä oli koskaan? No jaa, ehkä se oli tarpeen esimerkiksi esineiden, ihmisten ja aineiston siirtelyssä. Ruuan kypsentämisessä sopivaksi. Kouluja, häitä, kirkonmenoja ja työhön lähtöä varten. Mutta mitä merkitystä sillä täällä oli? Luutnantti Dunbar kiersi sätkän ja ripusti perintökalun sopivaan koukkuun puoli metriä vuoteen yläpuolelle. Hän tuijotti tupakoidessaan kellotaulun numeroita ja ajatteli miten paljon tehokkaampaa olisi tehdä työtä, kun ihminen tuntisi pitävänsä siitä, syödä kun olisi nälkäinen, nukkua kun nukuttaisi."

-Kirjasta "Tanssii susien kanssa"

Kasvimaalla on alkanu tapahtumaan!

Auringonkukat ja Lohikäärmepavut

Retiisiä

Lehtikaali

En muista, saattaa olla inca-marja

En muista, saattaa olla inca-marja. Jompikumpi näistä on se. Toisesta en tiiä.

Herneitä

Kesäkurpitsa. Yks pien kurpitsa jo löytyy!!

Kevätsipulia

Retiisi/Porkkanapenkki

Härkäpapuja

Jotkut isot ja mangoldia välissä

Mangoldipenkki

Mahtavaa!

Ajatuksen virtaa

Elämä on ihmeellistä ja kaunista, luonto on paikka, jossa on hyvä olla, hyvä pysähtyä, hyvä viipyä. Kaipaan pois kaupungista. En tahdo pakokaasuja. En tahdo.
 Tahdon juosta ylös vuorenrinnettä kunnes en enää jaksa. Tahdon seistä autiolla rannalla , ottaa  kehollani vastaan noita hyisiä aaltoja joita lohduton meri lähettää rantaan. Tahdon jahdata auringonlaskua, juosta syvälle länteen. Tahdon löytää raikkaita lähteitä ja juoda niistä. Tahdon löytää ikivanhoja puita ja kiipeillä niissä. Tahdon viipyä hetken sammalmättäällä ja tuntea sen pehmeyden.
 En tahdo enää sanoja, tahdon tekoja. En tahdo enää pelkkää romantisointia. Tämä on kaipuu.

 Löysimpä kauniin biisin! Tätä kuuntelen, sydämmessä kaipuu. Luulen kyllä että kaikki tää viestittää vaa maallisen elämän vajaavaisuutta. Tää jano ei voi tässäajassa ikinä täysin sammua. Tulevaa odotan. Silti tää tuli rinnassa ajaa miuta kokoaja kohti repäsyjä. Kokoaja rakennun kohti sitä elämää jota miun sydän kaipaa. Haluun irti kaavoista. Haluun kauas poluista, niin paljon kuljetuista. Haluun sinne missä vehreä saniaismatto hyväilee paljaita jalkojani kun kävelen. Haluan kävellä. Kaipaan raikasta vuoristoilmaa. Kaipaan elämän sykettä jota kokee ku kaikki turha on karistettu harteilta. Pois alta tuntemattomien ikeiden. Ei muuta iestä kuin se jota on kevyt ja hyvä kantaa. Kaipaan sinne, missä seuraan lintujen kasvua. Missä seuraan heiveröisten ensiräpytysten muuttuvan ja voimistuvan, kasvavan huumaavaksi pauhuksi, vahvoiksi lyönneiksi jotka halkoo ilmaa! Tahdon hämmästuksestä kaatua, haukkoa ilmaa ku henki on nii salpautunu ihmeistä joita nään. Kaipaan nähdä ihmeitä, kaipaan jotai suurempaa tähä elämää. Todellisempaa läsnäoloa, Hengentäyteyttä. Vahvempaa yhteyttä. Aidommi vielä olla osa suurta kokonaisuutta, tai itseasiassa sen todeksnäkemistä.

Polku

Oi, niin tuttu ja turvallinen ois

tuo polku paljon kuljettu

Istutuksin koristellut

ompi sen penkeret

Sitä veikot surulliset ilott' astelee

vaan eipä tiedä vapaudesta

kurjat raukat nuo

Voi, syvä on ton polun ura

yli reunojen et nää

Ei pohjallensa aurinko

valoa suloistansa luo

Mut tossa maassa makais tikkaat

jos sa hetkeks havahdut

Ällös katseista vangittujen

sä liikaa huolehdi

Vaik pelkos olis hirmuinen

luulotkin sua lyö

Niin häkkis murra lintunen

se pelkkää usvaa on

Runoilu on mahtavaa! Ala kirjottamaan runoja

Elätkö?

Käytätkö aikas siihen että pehmustat elämää, yrität muokata sitä, tehä siitä turvallisen ja kontrolloidun, vai käytätkö aikas elämän elämiseen ja sen moninaisen rikkauden kokemiseen puhtaana, käsittelemättömänä, raakana?

Heittäydy

Mitä on kokea olonsa turvalliseksi. Tieto mistä tulee ja minne menee, sen tuoma varmuus. Luottamus suurempaan voimaan joka kantaa maallisen vaelluksen jälkeen. Voimaan jolla on hyvä tahto. Omassa tapauksessani Jeesukseen.
 Ootko hakenu turvallisuutta elämääsi keräämällä tavaroita ympärille, täyttäny elämääsi asioilla, jotka vie siun ajatuksia pois kiperimmistä kysymyksistä. Pois ytimestä. Elämä ei oo tavara, elämä on asia, tuntematon matka jota tulee syleillä, joka tulee elää. Jos oikeesti haluaa siis elää niin syytä on keskittyä just elämän syvimpään olemukseen ja syvimpiin kysymyksiin.
 Ihminen kokee olevansa turvassa omistaessaan varmuuden rakkaudesta. Rakkauden voi vaa löytää laskemalla irti omasta, lakatessa ite hallitsemasta ja kontrolloimasta omaa pientä elämää. Lakkaa pitämässä pystyssä kulisseja joilla näytät muille mite hyvä elämä siulla on, mite oot onnelline ja mite suoriudut hyvi kaikessa. Opettele olemaa oma heikko itses. Siinä on vahvuus joka kantaa. Siinä on todellista vahvuutta. Jos keräät ympärilles ihmisiä ja objekteja jotka pitää siut kiireisenä, jonkun tunteen vallassa tai muute vaa poissa omasta sisimmästä ni et voi oikei löytää tarkotusta. Piät vaa ittes kiireisenä ja pakenet todellisuuden kohtaamista. Ihmiskunta kokonaisuudessaan taitaa olla aika suurella pakomatkalla juurikin nyt. Ollaan paettu luonnosta, sen arvaamattomuudelta, kontrolloimattomuudelta ja vaarallisuudelta. Ollaan kaupungeissa, joissa näennäisesti ollaan turvassa, kaupungeissa joissa monet elää kontrolloiden ja halliten omaa elämäänsä jota oravanpyörässä eletään. Monessa tapauksessa ollenkaan pysähtymättä. Ollaan ehkä unohettu se että elämä on ikäänku mehutiiviste jota ei tuu laimentaa, joka tulee nauttia sellasenaan, tujuna pakettina joka hätkäyttää ja ravistelee. Ollaan eletty jo niin pitkään eroutuneena että pelätää laskee irti varmuudesta, pelätään seinien kaatumista päälle. Mutta miten voit luottaa Jumalaan jos ite hallitset ja kontrolloit? Sillon et anna tilaa Jumalalle, sillon et anna tilaa ihmeille elämässäs. Ja kun joku kysyy että mitä kuuluu, on vastaus monesti: "Ei ihmeempiä". Kuinka surullista!
 Oon myös miettiny paljon niitä sanontoja joita ollaa opittu hokemaan, joita käytetään päivittäin ilman erityisempää tutkiskelua. "Ei tässä", "Ei hirveempiä", "Iha ookoo", "Sairasta", "Mitäs tässä". Onko mein elämät oikeesti näin tylsiä??! Jos syleiltäis tuntematonta ja luottavaisin mielin Jumalaan laskettais irti, ni ei varmastikkaan enää kuulumisia kyseltäessä vastattais tuollatavalla!
 Kysy iteltäs millon koet oikeesti eläväsi. Sillo ku elämä on sellasta, mihin oot tottunu, ennalta arvattavaa, ennalta suunniteltua ja "turvallista" vai silloin ku seuraavana hetkenä voi tapahtua mitä vaan, suunnittelematonta, täynnä yllätyksiä, odottamattomia käänteitä ja ihmeitä! Jos suunnittelet kaiken ite ei tilaa ihmeille vaan yksinkerasesti jää. Tilaa on vaan pettymyksille ku omat hankkeet ei onnistukkaan eikä asetetut rimat ylitykkään.
 Kokeile elää päivä suunnittelematta! Älä sovi tapaamisia, älä suunnittele etukäteen syömisiä, ehkä tapaat just sen ihmisen, joka siun on tarkotustaki tavata, ehkä tän tapaamisen myötä myös ruoka järjestyy. Koita kattoo mahollisimman vähä kelloa, aika kuluu jokatapauksessa, vahtimattakin. Jos et oo suunnitellu päivää täyteen etappeja joista täytyy nopeesti rientää seuraavaan, myös kiire katoaa. Voit opetella luottamaan Jumalaan, johdatukseen ja siihen että asiat järjestyy. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa" ja kaikki muukin teille annetaan. Uskallatko luottaa tähän lupaukseen? Uskallatko koetella sananpaikan elämällä sen todeksi käytännössä? Luotatko Jumalaan? Haluatko oppia luottamaan? Uskon että Jumala varmasti haluaa ilmoittaa itsensä ja näyttää huolenpitonsa, jos vain annat Hänelle luvan ja mahdollisuuden. Jumala ei toimi väkisin. Ota ensimmäinen uskonaskel!

 Toivon että jaat tämän tekstin eteenpäin jos koit saavasi siitä jotakin! Itse sanouduin irti facebookista joten en ole kykenevä siihen. En aio pelätä sitä että jäisin ulkopuolelle, tai että missaisin asioita. Luotan Jumalaan ja siihen että Jumalan tahto tapahtuu miun kohdalla ilman facebookkia. Sama pätee myös kaikkiin muihin asioihin. Miun ei tarvi ite tarjota Jumalalle apuvälineitä, koska kyse ei oo siitä mitä mie oon tai mitä miulla on vaa kyse on aina Jumalasta ja Jumalan voimasta joka vaikuttaa, ja johdattaa ja ohjaa. Voin olla turvallisin mielin, voin opetella olemaan murehtimatta ja huolehtimatta "maallisista". Sillä maailman murhe tuottaa kuoleman.

Männyn siitepölyä ja fermentoitua vaapukka mustaherukkateetä

Kätevin tapa kerätä on tietääkseni ottaa kokonaisia emikukintoja talteen. Pelkkä siitepölyn varistaminen purkkiin tai pussiin olisi tuskaisen hidasta ja vaivalloista. Näitäki kerätessä joutu näkemään vaivaa, vasemmassa jalassa oli parhaillaan kiinni yhtäaikaa 9 hyttystä mikäli oikein laskin.

Osa siitepölystä meni jo purkkiin pöhisemään. Testosteronivoimaeliksiiri valmistuu!

Bonapurkki toimi lehtipallojen aluksena öisellä nahkeella matkalla uunissa (50'C luukku raollaa)

Sain pari päivää sitte jalkapohjaa suht syvän haavan hypätessäni pusikkoo. En oo malttanu olla siltikkää kävelemättä paljainjaloin, saatikka tallustelematta savessa niiku kuvasta näkyy. Toivon ja uskon ettei haava nyt kuitenkaa tulehu, on se ummessa vissii mut kipee ja arka.

Jatkossa tarkemmin

Eilen osmankääminä popsimani kasvi paljastukin kurjenmiekaks tänään asiaa tutkiessani. Kurjenmiekka on myrkyllinen. En kuitenkaa mitää myrkytyksen oireita oo hainnu itessäni. Kurjenmiekan tunnistaa soikeasta ja litistyneestä juurisilmusta tai ehkä selkeemmin sanottuna tyvestä. Osmankäämillä on pyöreä varsi. Osmankäämin lehdet ovat puolipyöreät kun taas kurjenmiekalla miekanmuotoiset.

Kurjenmiekka

Kapeaosmankäämi

Aikaisemmin keväällä tulin myös innoissani ensimmäisistä kukista syöneeksi leskenlehden kukkia. Kasvin kukat sisältävät pyrolitsiiniä? ja aiheuttavat syöpää. Vielä en ole kyllä oireita havainnut. Saa nähdä mitä tuleman pitää :D

 Leskenlehdenlehdet taas ovat hyödynnettävissä nuorina sellaisinaan ja vanhemmat lehdet esim suolavedessä kiehautettuina nyyteissä/tortilloissa. Itse käytin isompiakin lehtiä sellaisenaan linssinyyteissä.

Leskenlehti

Uskoisin kyllä, että paremmin nyyttikääryleinä toimis nää, nii kokonsa, ravintoarvojensa sekä ulkonäkönsäkki perusteella:

Takiainen

Päristelyä

Ruisjuoma ei iha onnistunu, en viitsiny noudattaa ohjetta jostai kumman syystä ja laittaa 1/3 ituja ja loput vettä. Laitoin sattumanvarasesti; ja liikaaha niitä meni. Juoma oli nii hapanta ettei sitä oikei voinu juua, ja haiski iha oksennukselle. Hyyh! No, itseasiassa toine kahesta purkillisesta ei tuoksunu iha nii pahalle.. En voinu vastustaa kiusausta olla kokeilematta tehä jugurttia, joka nyt on jääkaapissa jäähtymässä siitä. 1/2 seesamin ja auringonkukansiemeniä blendattuna vetee ja 1/2 hapanjuomaa. Katotaa kui pöhisee ja kui pärisee sit syötynä. Otan riskin et maha menee sekasi. Aion myäös kokeilla tätä uuestaa ja onnistua siinä! Mieli tekis syyä nii kovi vegaanisia siemenjugurtteja, ah, ajatuski on nii ihana.
 Männyn siitepölystä, havaitsin et sitä on tosi vaikee kerätä. Oon myös melkei myöhässä koska kukinnoista varisee jo pölyä ku niihi koskee. Tästäki huolimatta sain aimokassillisen tätä testosteronimatskua tänpäiväsellä reissullani kerättyy. Samalla jouduin pahasti hyttysten syömäks. Laskin vasemmasta jalasta 8 hyttystä imemässä yhtaikaa. Annoin niitten jatkaa touhujansa ja ajattelin samalla kokeilla et voiko niille tulla immuuniks. Eli annan jatkossaki niitten herkutella. Huhupuheita kuulin et joku lapinmies oli nauranu vaa turisteille tai vastaavaa, en muista tarkemmi, jotka oli lapissa joutunu hyttysarmeijan kourii. Lapinmiehee ne ei ollu koskenukkaa.
 Kuusenkerkkiäki sain kerättyä tänää ison satsin, niistä väsäilin jo smoothieta tossa. Se rakentu seesaminsiemenistä joita oli tietty liotettu eka sulamisen optimoimiseks, kuusenkerkistä, joita meni sekaa aikamoine satsi, mustaherukoista, nokkosista, joita kans keräsin tänää lisää, sekä agavesiirapista ja hunajasta. Tulipaha lausehirviö mut toivottavasti siit saa selvää.

 Kotimatkalla mukaa tarttu vielä nokkosia sekä monta "naatillista" huopaohdaketta. Tätä nimenomasta kasvia oon nyt muutamana aamuna mehustanu kera porkkanan ja hyvissä fiiliksissä lähteny päivää. Eräältä rannalta bongasin myös luullakseni osmankäämin versoja tai varsia, miks niitä sitte tässä kasvuvaiheessa haluaakaan kutsua. Niitä maistellessani mietin, että kui hauskasti osman varsi muistuttaa purjoa. Mietin toki myös että enhän vaa oo sekottanu tätä johoki myrkyllisee vesikasvii, mutta hengissä oon vielä ja elinvoimaisenaki! Maku kasvissa oli tosi mieto, ehkä hieman sokerinen. Muistan lukeneeni et sitä vois käyttää parsan tavoin sitä vartta, wokissa tai vaikka sellasenaan salaatissa! Suuntaudun kohti sen suurempaa keräämista ja ruokailua.
 Kuusenkerkät on luultavimmin parasta säilöä pakastamalla, kuivaus tuskin toimis. Männyn siitepölystä teen tinktuuraa, jotta sen vaikuttavat ainesosat menee paremmi perille elimistössäni. Osan saatan myös käyttää selllasenaan juoman tai toisen seassa. Nokkoset ja ohdakkeet menee huomenna tai ylihuomenna viimeistää vatsaan! Rauhaa sydämiinne!

Virvoitusjuomaa

Teen rukiinjyväjuomaa, se on ensimmäinen kokeilu. Liotin rukiinjyviä reilun 12 tuntia. Avatessani liotuspurkin kantta miellyttävä, hento käymisen tuoksu lehahti kasvoilleni. Kaadoin liotusnestettä innoissani lasiin ja hörpin iloisena. Miten hyvää! Virkistävää tosiaan. Odotan innolla sitä hetkeä kun saan maistaa juomaa valmiina, eli n 4 päivän kuluttua. Seuraavina kahtena päivänä tapahtuu jyvien idätys. Maitohappobakteerien kehityksen kannalta on suotuisampaa ettei ituja huuhdella välillä, koska bakteerit kehittyvät jyvien pinnalle. Onnistunut idätys vaatii tällä menetelmällä purkin ravistelua 3-6 kertaa päivässä. Purkin täytyy myös olla desinfioitu ettei epäsuotuisat bakteerit pääse kasvamaan sen pinnalla pilaten hapatusprosessin. Kahden päivän päästä, jos kaikki on mennyt hyvin, täytän purkin joko mahlalla, tai lähdevedellä. Myös juuresmehu voisi toimia erinomaisesti! Tämän jälkeen tapahtuu kahden päivän aikana käyminen pimeydessä, jonka jälkeen juoma on valmista nautittavaksi tai käytettäväksi juurena, leipään tai jugurttiin. Juomasta mahtaa tulla herkullista!! Oma virkistysjuoma! Hah, luin aikaisemmin miten ihmisen mieltymys limppareihin tulee geneettisestä kaipuusta juoda hapatettuja juomia jotka oli todella yleisiä ennenvanhaan. Takaisin juurille siis vie miun tie!

Mielenkiintosta

Victoria Boutenko toteaa kirjassaan "12 Steps to Raw Food" , että makeannälkä on itseasiassa oire elimistön kalsiumin puutteesta. Kalsium on luonnostaan makean makuinen. Kalkkipitoisessa maaperässä niin mansikat kuin porkkanatkin tulevat makeiksi. Victoria oli riippuvainen makeisista siihen saakka, kunnes hän tajusi ryhtyä nauttimaan päivittäin sesam-maitoa tyhjään vatsaan. Aluksi hän lisäsi maitoon hunajaa, mutta kyllästyi nopeasti liialliseen makeuteen jättäen hunajan asteittain pois. Muutaman viikon kuluttua hän huomasi, että jopa ennen niin vastustamattomat taatelit maistuivat vastenmielisen makeilta. Elimistön tasapaino oli muuttunut, eikä Victorian tehnyt mieli enää makeisia. Loppujen lopuksi elimistön sopeutuminen myrkylliseen ravintoon perustuu toleranssiin, kuten huumausaineidenkin käytössä. Asteittain keho sietää suurempia ja suurempia määriä myrkkyjä, eivätkä myrkyt tunnu enää niin myrkyllisiltä. Koska keho taistelee myrkytystilaa vastaan, se alkaa vaatia lisää myrkkyä säilyttääkseen tasapainoisen tilan. Jos myrkyn tuonti kehoon lopetetaan, alkaa himo myrkytystilaakin kohden hiljalleen laantua elimistön puhdistuessa. Puhtaassa kehossa mielihalut muuttuvat lopulta viesteiksi siitä, mitä elimistö kulloinkin tarvitsee.

Kysymyksiä itselle

Mitä jos en täyttäis elämääni tavaroilla? Mitä jos lakkaisin kuluttamasta? Mitä jos en kuuntelis radiota tai musiikkia nii paljo? Selkeytyiskö ajattelu? Olisko helpompaa keskittyä siihe mikä todella merkitsee? Olisinko vapaampi?

 Näitä kysymyksiä oon miettiny viimepäivinä. Mikä elämässä on oikeesti elämisen arvosta ja nii tärkeetä et uhrataa aikaa ja voimia sille. Kui iso osa elämän sisällöstä on silkkaa turhuutta josta vois päästää irti? Tätä haluun ruveta selvittämää ja kulkee kohti elämää jossa ei oo nii paljo rajotteita. Haluun elämän joka on yksinkertane. Haluun tyytyä vähään!

 Jos miun ei tarvii ostaa mitää uusia tavaroita, miun ei myöskää tarvi tehä työtä rahan etee jolla ostasin ne. Enkä tarvii säilytystilaa niille. Säästyn paljolta ja voin keskittää voimavarani tärkeisii asioihi.

 Helppoa tää ei varmasti oo. Yhteiskunta huutaa et kuluta, kuluta! Ja mainokset houkuttelee ovelasti himoitsemaa uusia tuotteita. Monesti luulen tarviivani jotai täysin turhaa. Monesti oon ostanu kiusaantuneena ja epävarmana jonkun tavaran. Oon kamppaillu sitä ajatusta vastaa et ostan mut oon hävinny. Haluun harjaantua tässä. En oikeesti tarvii uusinta teknologiaa.  Materia tuottaa pettymyksen.

Voisinkoha elää ilman:

1. Vaatekaapin täydeltä vaatteita? (saatikka sit uusia, et tarvii niitä näyttääkses hyvältä, se on syötetty ajatusmalli)
2. Telkkaria (vältyn aivopesulta)
3. Facebookkia (voin jakaa kokemani asiat suullisesti ja kehittää samalla sosiaalisia taitojani)
4. Hifiruokaa joka tulee toiseltapuolelta planeettaa (voin kerätä nokkosta takapihalta)
5. Turhaa krääsää nurkissa (ja opetella elämää nii ettei sitä kerry lisää)
6. S-,K,-L-,U-mitäliemarketteja (pien on kaunista, pikkuputiikit on viihtysämpiä, niistä saa hyvän mielen, siel ei myyö myrkkyjä.) -Ainaki haluun pyrkii käyttämää marketteja mahd. vähä, puhumattakaa mistää ostoshelvettikeskuksista.

 Haluun saada selville.




Jos tää innosti siuta ni jaa ihmeessä eteepäi näitä juttuja!

Eläköön yksinkertaisuus

En tarvii paljo siihe et voin olla onnelline, oon oppinu nauttimaa pienistä asioista ja senkautta täyttämää elämääni monilla ilosilla hetkillä. Oon jo pitkää janonnu elämässäni äärimmäistä vapautta ja pähkäilly mite sen vois saavuttaa. En oo keksiny vastausta tähä. Uskon et kaikki kaipuu on loppupeleissä kaipuuta Luojan luokse, sinne missä uskon et miun koti on.
 Jokatapauksessa, törmäsin teksteihi minimalismista ja innostuin. Nyky-yhteiskunnassa eläessä oot päädyt nopeesti solmuu jos et oo tarkkana. Joka tuutista puskee uutta informaatioo, kulutushysteriaa ja mainoksia. Listaa vois jatkaa loputtomiin. Kaiken tän keskellä voi joskus tuntuu vaikeelta pysähtyä tai saada aikaseks selkeetä ajatusta. Monesti päivät on buukattu iha täytee eikä aikaa tunnu olevan yhtää. On kiire. On stressi. On nii monia asioita hoidettavana.
 Jos oot ihmine jolla on tapana buukata aina kalenteri täyteen ni ehotan et kokeile elää viikko ilman yhtää merkintää kalenterii, uskalla kerranki päästää irti! Siun elämä voi rikastua melkolailla!
 Uskon et valintojen moninaisuus saa aikaa meissä tyytymättömyyttä. Esimerkkinä: saat valita lahjaks itelles yhen kymmenestä tavarasta, tai siulle annetaa lahjaks tavara ilman et saat ite vaikuttaa asiaa. Ensimmäisessä tapauksessa luultavasti rupeet empimää oisko joku toine vaihtoehto kuitenki ollu parempi. Oot jossai määrin tyytymätön. Toisessa vaihtoehossa taas sie opit melko varmasti tykkäämää lahjasta jonka sait. Opettele siis tyytymään siihen, mitä siulla jo on, opettele iloitsemaan niistä jotka ensisilmäyksellä näyttää vähäsimmiltä.
 Tavarat joilla ympäröidää mein elämät alkaa helposti hallitsemaa meitä. Ne tuo elämää velvotteita, kahleita. Mitä enemmä on tavaraa, sitä enemmä myös tarviit säilytystilaa. Mitä enemmä tavaraa, sitä vaikeempi vaa lähtee, sitä enemmi oot sidoksissa paikkaan.

Kukat ei maksa mitää, niitten ihastelemisee voit viettää tunteja. Älä sano: Miul on tylsää, vaa mee ulos nuuhkimaa ja tutkimaa. Kukat on kauniita, maailma jossa eletää on kaunis! Opettele näkemää se kauneus!

 Ala miettimää ostoksies tarpeellisuutta tosissaa, tarviitko oikeesti sitä uutta paitaa? Tarviitko oikeesti hienointa kännykkää? Suurin osa tarpeista on vaa mainosteollisuuden luomaa kulutushysteriaa. Mainokset luo meille tarpeita jotka ei oo todellisia. Silti nopeesti päädytää ajattelemaa et eletää puutteessa ku ei omisteta. Enskerralla ku mieles tekee ostaa jotai ni kirjota se ylös mut kävele kaupan ohi. Kato seuraavalla viikolla lapulle kirjottamaas tavaraa. Luultavasti et enää haluu ostaa sitä. Tää ei tietenkää koske ruokaa!
 Tää kuulosti nii hauskalta oppaalta mite siirtyä 14 päivän aikana kohti minimalismia et päätin kokeilla sitä. Siivosin eile yhen pöydän krääsästä. Uskomatonta kui paljo huone avartu ja kui paljo mielenrauhaa se tuotti. Roudasin turhaa tavaraa kellarivarastoo. Ton ohjelman seuraamisen lisäks aion käyä läpi vaatekaapit ja antaa pois ylimääräset vaatteet. En käytä niitä, enkä tarvii niitä. Hyvä nyrkkisääntö vois olla et "joset oo käyttäny sitä kuukauteen, et tarvitse sitä". Mitä vähemmä tavaraa siulla on, sitä helpompi siun on myös pitää huonees/talos järjestyksessä ja siistinä! On helpompi ajatella ku ei asu keskellä sekasotkua. On helpompi saada aikaseks ku ei oo sotkua ympärillä joka kuitenki huutaa et siivoa minut. On parasta ilahduttaa muita ihmisiä ja antaa lahjoja. Jos omistat jotain ylimääräistä ni anna se pois, tuotat paljo iloa sekä oot itekki taas hieman vapaampi.
 Älä keskity asioihi joista voisit valittaa vaa niihi joista voit iloita, älä lietso ympärilles negatiivisuutta ni elämä muuttuu paljo valosemmaks. Sanoilla on suurempi merkitys ku ees ymmärretää. Opettele olemaa myös hiljaa. Opettele puhumaa sillo ku se ei kohota siuta muitten silmissä ja olemaa hiljaa sillo ku voisit korottaa itteäs.
 Kirjotan jossai vaiheessa lisää, kui pitkälle oon päätyny yksinkertasuuteenpyrkimisessä.

Kevään aromeja

Terve oi kevät! Terve keväiset aromit! Terve aikainen sadonkorjuu! Tähän tapaan oon ite maistellu parina viimepäivänä:

Nokkosnektari

reilu 6dl nokkosia

4 pehmeää nektariinia

1 banaani

Tervehdys oi kevät

6dl nokkosia, vuohenputkia ja suo-ohdaketta

1 kiiwi

1 banaani

Vihreä hunaja

6dl nokkosia, voikukkaa ja vuohenputkea

1/4 hunajamelonia

1 banaani

Koivukryptoniitti

3dl koivunsiitepölyä/niitä noroja

3dl poimulehtiä ja voikukkaa

1dl mustikkaa

2rkl kookosöljyä

lesitiiniä emulgointiin

1 banaani

Aurinkoista ja ihanaa kevättä! Kävelkää paljainjaloin! Tunnustelkaa erilaisia pintoja ja miettikää kui siistiltä ne tuntuu jalkapohjissa!

Ps. kun keräät villiyrttejä ni älä ota/syö sellasta josta oot vähääkään epävarma! Moni kasvi on myös myrkyllinen! Esim vuohenputkella on kolme sukulaiskasvia, kaikki myrkyllisiä ja kaikki aika samannäkösiä ku vuohenputki.

Aurinko laskee

Hiipuu hiipuu, taas laidan taa

Laskee taa vetten, unholaan

Lyö lyö, laineet rantaan vaan

viestinkö tuo kenties mukanaan

Kajastaa kajastaa, valo kaukainen

Puna peittää taivaat, maan kaukaisen

Kaipaa kaipaa sieluni jo rientää

pitkin siltaa välkkyvää, askel varma tietää

Vie vie, vielä hetken vie

kevyt on askel, alla sydämen tie

Painuu, painuu, alle pinnan kaipuu

syvälle sukeltaa sydämeni haiku.

Kylmä kevätilma, paljaat jalat, kallio. Aallot lyö rantaan. Punasävytteinen horisontti. Kaipuu purjehtii laineilla. Ohut pilvi leikkaa auringon kahtia, se paistaa ylös ja alas.

Villivihanneksia

Aion päivittää tätä luetteloo kevään ja kesän mittaan.

Kesä lähestyy päiväpäivältä ja alan olla entistä enemmän innoissani, kohta voi alkaa syödä suoraan luonnosta! Salaatteja ja vihersmoothieita! Kannattaa muistaa alottaa villien syömine rauhassa, ensinnäki: ne maistuu tosi voimakkaalta verrattuna kaupan "salaatteihi" ja toiseksee, mein elimistö ei oo tottunu sulattamaa niitä. Eli jos oot alottelija näissä hommissa etkä halua vatsaa kuralle ni alota rauhassa :) Maistele.

 Useimpien puiden sekä esim. Osmankäämin siitepölyä voi käyttää proteiini/ravintolisänä ruuan seassa. Päräyttävintä taitaa olla männynsiitepöly joka on luonnon oma testoboosteri!

Nyt ajattelin tehä muistilistaa kesää varte 

Poimulehti

Parhaimmanmakuisia poimulehtiä saat keräämällä nuoret varjossa kasvaneet lehdet ennen kukintaa.  Älä kerää lehtiä kuivalta ja aurinkoiselta paikalta koska tällöin maku on kitkerä.  Vinkki: kasvin lehdiltä löytyvät pisarat eivät ole vettä vaan kasvin erittämää karvaalta maistuvaa nestettä. Maistappa!

Käyttö: Keittoihin, yrttijuomiin tai vaikka salaattiin! Siemenistä ja kukista voi tehdä maustetta.

Nokkonen

Nokkosta kannattaa kerätä varjoisalta tai puolivarjoisalta paikalta jolloin maku on parempi. Kasvin latvoissa on paras maku. Keräily kannattaa suorittaa mieluiten aurinkoisen jakson jälkeen koska nokkonen kuluttaa aurinkoisella kelillä nitraatteja. Nokkonen sisältää C-, A-, B1-,B2-, B6-, D-, E- ja K1-vitamiineja ja monia muita terveyttä edistäviä aineita, esimerkiksi rautaa ja serotoniinia. Eli kun nokkosia alkaa ilmestymään niin heti tekemään keväistä voimajuomaa, viherjauheita tai vaikkapa nokkoskeittoa!

Käyttö: esim. salaateissa, keittona, smoothieissa.

Voikukka

Voikukanlehdet kannattaa kerätä keväällä varjoisalta paikalta ennen kukintaa, joskin pienimpiä lehtiä voi hyödyntää läpi kesän. Voikukan parhaanmakuisin osa onkin nuoret lehdet joihin ei ole kehittynyt vielä voimakasta sahalaitaa. Mitä syvemmät välit lehden reunassa sitä kitkerämmältä se maistuu. Voikukan lehdet sisää noin kolminkertaisen määrän miltei kaikkia ravinteita muihin salaattikasveihin verrattuna! Eli jos mieli tekee salaattia niin ei kannata mennä kaupan hyllylle! Huomionarvoista on myös ettei voikukka kerää nitraatteja toisin kuin useimmat salaattikasvit.

 Voikukka sisältää merkittäviä määriä kalsiumia, rautaa, riboflaviinia, C-,B6-,A-ja E-vitamiinia.

Käyttö: lehdet salaateissa, wrapeissä, smoothieissa, vain mielikuvitus on rajana. Jos et oo tottunu kitkerään makuun ni helpoin tapa on heittää blenderii joittenki hedelmien ja rasvan kanssa, rasvat ja hedelmien makeus leikkaa kitkeryyttä. Kukat voi esimerkiksi syyä upottamalla hunajaan ja syömällä sellaisenaan tai vaikka smoothien seassa!
 Vielä mainitsemisen arvone juttu: Voikukka on hyväksytty Versaillesin kasvitarhakoulun keittiökasvivalikoimaan :D

Ratamo

Jokaine varmasti tunnistaa piharatamon, pienenä lehti halkastii kahtia ja esiinjäävien nauhojen määrä kerto kui monta lasta tulee saamaa. Muistan myös pienenä kuulleeni et jos tulee haava ni ratamonlehteä voi käyttää laastarina. Ratamo onkin erityisen antibakteerinen kasvi. Se vahvistaa hengityselimiä ja supistaa limakalvoja. Ratamo myös tukee imusuoniston toimintaa.

Käyttö: kasvin kaikki osat voi syödä joskin lajeilla on eroja, parhaimman makuinen on leveälehtinen kasvi. Ratamo sisältää runsaasti proteiinia.

Käyttö laastarina; pureskele lehteä ja aseta haavaan/pistokseen.

Takiainen

Takiainen sisältää runsaasti A-, C-, ja K-vitamiineja, kalkkia, magnesiumia, potassiumia, sinkkiä ja seleeniä. Takiaista on käytetty puhdistamaan verta ja parantamaan iho-ongelmia. Takiainen on myös hyödyllinen sappirakolle sekä maksalle.

Käyttö: nuoret lehdet on herkullisia salaateissa ja vaikuttaa mielellään vihersmoothieissa. Juuria voi kuivattaa tai käyttää tuoreina keitoissa salaateissa ja vaikka leivonnaisissa.

Osmankäämi

Osmankäämi on n 30prosenttisesti monimutkaista hiilihydraattia. Suhteessa muihin ihaniin villiherkkuihin osma sisältää rutkasti kaloreita jotka tekee siitä hyvän energianlähteen. Osma on hyvä A-, ja C-vitamiinin, potassiumin ja fosforin lähde.

Käyttö: Nuoret versot on herkullisia salaateissa, padoissa ja keitoissa. Osman sisävarsi on myös hyodynnettävissä parsan tavoin!

Naiset! ja miksei miehetkin :D lehdistä katkaistaessa valuvan öljymäisen geelin voi käyttää ihonhoitoon aloeveran tavoin! :)

Varo sekoittamasta Osmaa vesikasveihi jotka on myrkyllisiä. Ole tarkkana myös veden puhtauden kanssa, saat joku rutkasti hyviä raviteita taikka myrkkyjä riippuen sen laadusta.

Apila





Onkoha neliapilat onnenruokaa?



Apiloiden kerrotaan sisältävän beetakaroteenia sekä C-, B1-, B2-, B3-, B5-, B6-, B9-, ja B12-vitamiineja, bioflavonoids sekä monia muita terveyden edistäjiä. Apila sisältää runsaasti mineraaleja kuten magnesiumia, mangaania, sinkkiä, kuparia, ja seleeniä. Apilaa on käytetty lääkkeenä verenpuhdistamiseen, kasvaimien sekä syövän hoitoon ja hepatiittiin.

Käyttö: Kukat on herkkua ja tekee mistä vaan ruuasta herkullisemman. Lehtiä voi käyttää esim salaateissa tai smoothieissa. 

  Päivänkakkara

Kakkara sisältää rutkasti proteiiniä, klorofylliä eli lehtivihreää sekä mineraaleja. Kuten kaikki tummanvihreät, kakkarakin vahvistaa luita sekä esim vähentää riskiä sairastua syöpään.

Käyttö: Lehdet sekä kukat voi syödä raakana.

Ruoho

Ruoho sisältää suurimman osan kaikista vitamiineista ja mineraaleista joita ihminen tarvitsee! Tätähän ne kaikki eläimetkin syö? Eikö :D Ruoho on kokonainen ateria sisältäen täydellisen profiilin proteiinia. Ruohossa on n 30 eri entsyymiä ja n. 70prosenttia ruohosta on lehtivihreää!

Käyttö, kun kesä tulee älä enää osta kalliista luontaistuotekaupasta vehnänorasjauheita yms tuotteita. Samat terveyshyödyt saat mehustamalla ruohoa. Tietysti pitää ottaa selvää ettei maata oo pilattu millää myrkyillä, eli ei mistä vaan puistosta kannata kerätä.

Ohdake

Kuvassa suo-ohdake

Kaikki ohdakelajit ovat syötäviä. Ohdakkeita on laajasti käytetty hoitamamaan maksaa, munuaisia, sappirakkoa, haimaa sekä pernaa. Ohdake sisältää runsaasi A ja C vitamiineja sekä kuparia, fosforia, potassiumia, rautaa, kalkkia ja magnesiumia.

Ohdakkeiden lehdet voivat olla piikikkäitä ja siten vaikeasti syötäviä. Tällöin kannattaa lehdet blendata smoothien sekaan tai kiehauttaa pikaisesti. Ohdake on syötävä juurista latvaan. Pilko juuria vaikka lempisalaattisi sekaan!