Ajatuksia

Missä on se suuri seikkailu, suuri taistelu jota kaipaa ihminen? Oi, onko se liikenneruuhkissa, autoteillä? Onko se kokouksissa, riidoissa tai laskujenmaksamisessa. Onko se kamppailu velkojan kahleita vastaan? Mikä on se mies joka päivät pääksytysten istuu koneella taikka tuijottaa televisiota? - Se on kuollut mies.
 Mitä onkaan tapahtunu poikavuosien miekoille ja linnoille, hurjille seikkailuille? Vaihdoitko ne huomaamatta mustekynään, tietokoneen näyttöön ja toimistoon? Huomasitko millo aloit kuolla? Missä on hurjat orit, auringonlaskut, revolverit? Onko tilalle tullu autot ja asuntolainat?

Edwin Robinson - Miniver Cheevy

Miniver Cheevy, lapsena kohde ilkkujain,

hinteläks jäi, kun vuotten tyrskyt koki.

Hän itki syntymänsä päivää, itki vain,

ja syytä oli, oli toki.

Entisaika kiehtoi Miniverin mieltä,

säihde miekkain, askel sotaratsujen.

Uljaan soturnäyn jos tapas sieltä,

täytti riemu mielen miekkosen.

Miniver syntyi liian myöhään maailmaan.

Tätä pohti, mietti päätä raapien.

Sitten yskäs, piti sitä osanaan

ja jatkoi eloaan ryypäten.

Elämää voi elää myös muuten ku meille opetetulla tavalla! Värväydy vaikkapa luomumaatilalle hommiin! Neljän tunnin päivittäistä työtä vastaan monet lupaa tarjota ruuan ja majotuksen. Mihin tarviit puuduttavia vuosia koulunpenkissä, asuntolainaa saatikka uraa? Tietysti on oleellista selvittää ensin, että mitä tahdot elämältä? Tahdotko käyttää elämästäs 20vuotta asuntomaksuihi kuluvien rahojen tienaamiseen? Vai tekisitkö jotain muuta? Oisitko niin rohkee että valitsisitki kulkea omaa polkua. Väitän, jos meet sitä tietä mitä kaikki muutki, ni kuolinvuoteella kadut katkerasti. Uskalla! Kokeile! Elä!

Robert Frost - The Road Not Taken

Two roads diverged in a yellow wood,
And sorry I could not travel both
And be one traveler, long I stood
And looked down one as far as I could
To where it bent in the undergrowth;

Then took the other, as just as fair,
And having perhaps the better claim
Because it was grassy and wanted wear,
Though as for that the passing there
Had worn them really about the same,

And both that morning equally lay
In leaves no step had trodden black.
Oh, I marked the first for another day!
Yet knowing how way leads on to way
I doubted if I should ever come back.

I shall be telling this with a sigh
Somewhere ages and ages hence:
Two roads diverged in a wood, and I,
I took the one less traveled by,
And that has made all the difference.