Oi, niin tuttu ja turvallinen ois
tuo polku paljon kuljettu
Istutuksin koristellut
ompi sen penkeret
Sitä veikot surulliset ilott' astelee
vaan eipä tiedä vapaudesta
kurjat raukat nuo
Voi, syvä on ton polun ura
yli reunojen et nää
Ei pohjallensa aurinko
valoa suloistansa luo
Mut tossa maassa makais tikkaat
jos sa hetkeks havahdut
Ällös katseista vangittujen
sä liikaa huolehdi
Vaik pelkos olis hirmuinen
luulotkin sua lyö
Niin häkkis murra lintunen
se pelkkää usvaa on
Runoilu on mahtavaa! Ala kirjottamaan runoja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti