Polku

Oi, niin tuttu ja turvallinen ois

tuo polku paljon kuljettu

Istutuksin koristellut

ompi sen penkeret

Sitä veikot surulliset ilott' astelee

vaan eipä tiedä vapaudesta

kurjat raukat nuo

Voi, syvä on ton polun ura

yli reunojen et nää

Ei pohjallensa aurinko

valoa suloistansa luo

Mut tossa maassa makais tikkaat

jos sa hetkeks havahdut

Ällös katseista vangittujen

sä liikaa huolehdi

Vaik pelkos olis hirmuinen

luulotkin sua lyö

Niin häkkis murra lintunen

se pelkkää usvaa on

Runoilu on mahtavaa! Ala kirjottamaan runoja