"Varjot hiipivät majan ovesta sisään, ja koska oli utelias tietämään miten kauan oli kulunut, Dunbar sujautti kätensä housujensa sisään ja veti esiin koruttoman vanhan taskukellon, joka oli ollut hänen isänsä. Vietyään sen kasvojensa lähelle hän näki että se oli pysähtynyt. Hän harkitsi hetken yrittäisikö panna sen arviolta aikaan, mutta laskikin sen sijaan vanhan kuluneen aikaraudan vatsansa päälle ja vajosi mietteisiinsä. Mitä merkitystä ajalla olisi nyt hänelle? Mitä merkitystä sillä oli koskaan? No jaa, ehkä se oli tarpeen esimerkiksi esineiden, ihmisten ja aineiston siirtelyssä. Ruuan kypsentämisessä sopivaksi. Kouluja, häitä, kirkonmenoja ja työhön lähtöä varten. Mutta mitä merkitystä sillä täällä oli? Luutnantti Dunbar kiersi sätkän ja ripusti perintökalun sopivaan koukkuun puoli metriä vuoteen yläpuolelle. Hän tuijotti tupakoidessaan kellotaulun numeroita ja ajatteli miten paljon tehokkaampaa olisi tehdä työtä, kun ihminen tuntisi pitävänsä siitä, syödä kun olisi nälkäinen, nukkua kun nukuttaisi."
-Kirjasta "Tanssii susien kanssa"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti