Heittäydy

Mitä on kokea olonsa turvalliseksi. Tieto mistä tulee ja minne menee, sen tuoma varmuus. Luottamus suurempaan voimaan joka kantaa maallisen vaelluksen jälkeen. Voimaan jolla on hyvä tahto. Omassa tapauksessani Jeesukseen.
 Ootko hakenu turvallisuutta elämääsi keräämällä tavaroita ympärille, täyttäny elämääsi asioilla, jotka vie siun ajatuksia pois kiperimmistä kysymyksistä. Pois ytimestä. Elämä ei oo tavara, elämä on asia, tuntematon matka jota tulee syleillä, joka tulee elää. Jos oikeesti haluaa siis elää niin syytä on keskittyä just elämän syvimpään olemukseen ja syvimpiin kysymyksiin.
 Ihminen kokee olevansa turvassa omistaessaan varmuuden rakkaudesta. Rakkauden voi vaa löytää laskemalla irti omasta, lakatessa ite hallitsemasta ja kontrolloimasta omaa pientä elämää. Lakkaa pitämässä pystyssä kulisseja joilla näytät muille mite hyvä elämä siulla on, mite oot onnelline ja mite suoriudut hyvi kaikessa. Opettele olemaa oma heikko itses. Siinä on vahvuus joka kantaa. Siinä on todellista vahvuutta. Jos keräät ympärilles ihmisiä ja objekteja jotka pitää siut kiireisenä, jonkun tunteen vallassa tai muute vaa poissa omasta sisimmästä ni et voi oikei löytää tarkotusta. Piät vaa ittes kiireisenä ja pakenet todellisuuden kohtaamista. Ihmiskunta kokonaisuudessaan taitaa olla aika suurella pakomatkalla juurikin nyt. Ollaan paettu luonnosta, sen arvaamattomuudelta, kontrolloimattomuudelta ja vaarallisuudelta. Ollaan kaupungeissa, joissa näennäisesti ollaan turvassa, kaupungeissa joissa monet elää kontrolloiden ja halliten omaa elämäänsä jota oravanpyörässä eletään. Monessa tapauksessa ollenkaan pysähtymättä. Ollaan ehkä unohettu se että elämä on ikäänku mehutiiviste jota ei tuu laimentaa, joka tulee nauttia sellasenaan, tujuna pakettina joka hätkäyttää ja ravistelee. Ollaan eletty jo niin pitkään eroutuneena että pelätää laskee irti varmuudesta, pelätään seinien kaatumista päälle. Mutta miten voit luottaa Jumalaan jos ite hallitset ja kontrolloit? Sillon et anna tilaa Jumalalle, sillon et anna tilaa ihmeille elämässäs. Ja kun joku kysyy että mitä kuuluu, on vastaus monesti: "Ei ihmeempiä". Kuinka surullista!
 Oon myös miettiny paljon niitä sanontoja joita ollaa opittu hokemaan, joita käytetään päivittäin ilman erityisempää tutkiskelua. "Ei tässä", "Ei hirveempiä", "Iha ookoo", "Sairasta", "Mitäs tässä". Onko mein elämät oikeesti näin tylsiä??! Jos syleiltäis tuntematonta ja luottavaisin mielin Jumalaan laskettais irti, ni ei varmastikkaan enää kuulumisia kyseltäessä vastattais tuollatavalla!
 Kysy iteltäs millon koet oikeesti eläväsi. Sillo ku elämä on sellasta, mihin oot tottunu, ennalta arvattavaa, ennalta suunniteltua ja "turvallista" vai silloin ku seuraavana hetkenä voi tapahtua mitä vaan, suunnittelematonta, täynnä yllätyksiä, odottamattomia käänteitä ja ihmeitä! Jos suunnittelet kaiken ite ei tilaa ihmeille vaan yksinkerasesti jää. Tilaa on vaan pettymyksille ku omat hankkeet ei onnistukkaan eikä asetetut rimat ylitykkään.
 Kokeile elää päivä suunnittelematta! Älä sovi tapaamisia, älä suunnittele etukäteen syömisiä, ehkä tapaat just sen ihmisen, joka siun on tarkotustaki tavata, ehkä tän tapaamisen myötä myös ruoka järjestyy. Koita kattoo mahollisimman vähä kelloa, aika kuluu jokatapauksessa, vahtimattakin. Jos et oo suunnitellu päivää täyteen etappeja joista täytyy nopeesti rientää seuraavaan, myös kiire katoaa. Voit opetella luottamaan Jumalaan, johdatukseen ja siihen että asiat järjestyy. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa" ja kaikki muukin teille annetaan. Uskallatko luottaa tähän lupaukseen? Uskallatko koetella sananpaikan elämällä sen todeksi käytännössä? Luotatko Jumalaan? Haluatko oppia luottamaan? Uskon että Jumala varmasti haluaa ilmoittaa itsensä ja näyttää huolenpitonsa, jos vain annat Hänelle luvan ja mahdollisuuden. Jumala ei toimi väkisin. Ota ensimmäinen uskonaskel!

 Toivon että jaat tämän tekstin eteenpäin jos koit saavasi siitä jotakin! Itse sanouduin irti facebookista joten en ole kykenevä siihen. En aio pelätä sitä että jäisin ulkopuolelle, tai että missaisin asioita. Luotan Jumalaan ja siihen että Jumalan tahto tapahtuu miun kohdalla ilman facebookkia. Sama pätee myös kaikkiin muihin asioihin. Miun ei tarvi ite tarjota Jumalalle apuvälineitä, koska kyse ei oo siitä mitä mie oon tai mitä miulla on vaa kyse on aina Jumalasta ja Jumalan voimasta joka vaikuttaa, ja johdattaa ja ohjaa. Voin olla turvallisin mielin, voin opetella olemaan murehtimatta ja huolehtimatta "maallisista". Sillä maailman murhe tuottaa kuoleman.