 |
| Siellä möllöttää |
 |
| Oli muute melkosen paksu kerros pakuria! |
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
tiistai 29. marraskuuta 2011
-Robert Louis Stevenson : Forest Notes: Idle hours
Tässä rentoutunut Stevenson kuvittelee kävelyä yksin puiden keskellä:
"Öisen metsän aavemaista tunnelmaa ei voi täysin ymmärtää ennen kuin vertaa sitä metsään päivällä. Ehdoton hiljaisuus, kimalteleva hiekka jalkojen alla sekä nuo puut, jotka kohoavat korkeuksiin kuin jättiläismäiset merilevät ja huojuvat tuulessa kuin levät merenalaisten virtojen kourissa, saavat mielen pohtimaan niemeltä tai veneestä avautuvia näkymiä, ja pian kulkija tuntee olevansa sukeltaja hiljaisessa vedessä syvällä möyryävän pinnan alla. Mutta kuten sanoin, tämän yöllisen yksinolon kummallisuus ei avaudu täysin ilman vastakohdan tuntua. Ensin on täytynyt nousta aamulla ja nähdä metsä aurinhonvalon herättämänä ja värjäämänä; on täytynyt tuntea illalla lukemattomien puiden tuoksu, kokea metsäteiden säälimätön kuumuus ja lehtojen viileys.
Nouset siis ensimmäisenä aamuna varmasti aikaisin. Jos sattumalta ohi lentänyt kyyhkynen ei sinua ole herättänyt, heräät heti kun aurinko alkaa paistaa ikkunaasi - sillä mitkään verhot tai kaihtimet eivät voi sitä estää - ja huoneen paljas puulattia ja valkaistut seinät alkavat hohtaa heijastunutta valoa. Voit vielä torkkua muutaman tovin tai maata valveilla katsellen hiilimiehiä, koiria ja hevosia, joilla edelliset kävijät ovat tuhrineet seinät. Siellä on karkeasti piirretty Thiers, paikallisia suuruuksia piippu kädessä tai ehkä öljyllä pyyhkäisty romanttinen maisema. Sillä aikaa taiteilija toisensa jälkeen siirtyy salle-a-mangeriin kahville ja lähtee sieltä kädessään maalausteline, auringonvarjo, penkki ja maalirasia kimpuksi sidottuna suunnaten kohti "aihettaan", niin kuin hän asian ilmaisee. Ja poistuessaan kylästä taiteilija toisensa jälkeen vie mukanaan joukon koiria. Sillä koirat, jotka kuuluvat vain nimellisesti jollekulle, norkoilevat koko päivän metsän reunassa, ja aina kun joku sopivan näköinen kulkee ohi, ne liittyvät hänen seuraansa ja leikkivät tunnin tai pari. Ne haluaisivat olla koko päivän puiden varjossa, mutta ne eivät voi mennä sinne yksin. Ne tarvitsevat tekosyyn. Niinpä ne löytävät ohikulkevasta taiteilijasta itselleen tekosyyn mennä metsään, aivan kuten ne näkevät uhkaavassa kävelykepissä tekosyyn mynnä kylpyyn. Tämä rakkien seurue jolkottaa vierelläsi koko päivän valppaine korvinenn, pitkine selkärankoineen ja väärine säärineen tai kenties vinttikoiran kokoisina ja bulldogin päällä varustettuina. Ne palaavat illalla kanssasi näytellen edelleen valkoisia hampaitaan ja heiluttaen lyhyttä häntäänsä. Niiden hyvää tuulta on vaikea rikkoa. Voit heittää niitä kivillä, mutta se saa ne vain antamaan sinulle enemmän tilaa. Jos ne tulevat kerrankin kanssasi ulos metsästä, ne pysyvät sinulle uskollisina ja palaavat sinne kanssasi. Mutta jos satut törmäämään niihin seuraavana aamuna kadulla, on hyvinkin mahdollista, että ne eivät ole sinua huomaavinaankaan.
Metsässä - joka on englantilaiselle eriskummallinen paikka - ei juuri ole lintuja. Tämä ei ole sitä seutua, missä jokainen niityn vieressä oleva pikku metsikkö soi laulusta ja jokainen purosen halkoma laakso kaikuu laidasta laitaan kirkkaiden äänien konserttia. Lintujen vähäisyys tuo mukanaan muita harmeja. Hyönteisiä esimerkiksi on valtavat määrät ja ne tuntuvat varsinaiselta Egyptin vitsaukselta. Kuuma hiekka kuhisee muurahaisia, hyttyset surisevat nasaaliäänistä surinaansa, joka paikassa missä aurinko löytää reiän metsän katossa näkyy joukko valojuovassa tanssivia läpinäkyviä olioita, ja sielläkin missä auringonsäteet eivät pääse metsän tummille kujille, lentää jatkuvasti hyönteisiä, puiden välissä liikkuu pikkuruisten elävien otusten vuoksi ja luode. Hyönteiset eivät myöskään ole ainoita vastenmielisiä otuksia, joita metsässä asustaa. Kivien välistä saattaa löytyä yhtäkkiä luola, jossa asustaa hurja villisika, ja tien poikki voi luikerrella viekas käärme.
Kenties käyt lepäämään kirja sylissäsi kahden levittäytyvän pyökinjuuren väliin, ja yhtäkkiä ystäväsi herättää sinut: "Pysyisitkö paikoillasi siinä? Sinusta saa hienon aiheen." Ja sinä vastaat: " No, mikäs siinä, jos saan polttaa." Sen jälkeen tunnit kuluvat joutilaina. Ystäväsi työskentelee puun varjossa ja vyötäröään myöten saniaisissa. Et näe miten oma kuvasi kasvaa valkoisesta rungosta, etkä näe miten puunrunko alkaa erottua muista metsän puista etkä sitä, miten koko taululle putoaa pikkuruisia auringonsäteitä, jotka livahtavat ylläsi huojuvien lehtien välistä. Ja kun tuuli käy ja laittaa puut puhumaan, lehdet heiluvat sinne tänne kuin valosta tehdyt perhoset. Mutta tiedät, että taulu valmistuu kaiken aikaa, ja taiteilijan roolia matkien otat oman palettisi esiin ja alat kuvailla metsänäkymän värejä sanoin. Puusi seisoo saniaisten ja kanervan peittämällä aukiolla matalien kukkuloiden juurella, siellä täällä on kiviä ja katajia. Säälimätön auringonvalo kyllästää koko alueen. Kaikki näyttää kartongista leikatulta, joka väri on voimistunut huippuunsa. Toiset kivet seisovat pystyssä ja kuolleina kuin linnojen monoliitit, toiset taas makaavat nukkuvan karjan lailla. Katajat - jotka näyttävät likaisissa ja resuisissa suruasuissaan hautajaissaatolta, joka on etsinyt haudan paikkaa sateesta ja tuulesta jo kolmesataa vuotta, ellei pidempäänkin - on töhräisty kuvaan vasten saniaisia ja kanervia. Ruosteisen lehvistön jokainen röyhy on kuvattu prerafaeliittien pikkutarkkuudella. Miten surullisilta hahmoilta katajat auringonpaisteessa näyttävätkään, kuin rumilta marjakuusilta! Koko näkymässä vallitsee niin erikoinen värivivahde ja sen valaisee niin voimakas auringonvalo, että Englannissa voisi viettää viisikymmentä vuotta näkemättä koskaan samanlaista.
Joku alkaa laulaa vieressäsi pateettisesti ja ääni väristen Ronsardin sanoilla runoilijasta, joka rakasti armastaan kauan sitten ja kertoi tälle ajan kulumisesta, kertoi tälle miten valkoisina ja hiljaisina kuolleet makaavat kivien alla ja kuinka vene keikkui vasta-aallokossa varjojen lähestyessä intohimotonta maata. Vielä jonkin aikaa, runoilija lauloi, ja rakkautta ei enää ole, voimme istua alas ja muistella rakkauksia, jotka olisivat voineet olla. Aukion hiipuva kukoistus ei häviä vaan palaa mieleesi omituisissa paikoissa, ehkä vaunujen istuimella tai kenties yöllä lämpimässä vuoteessa tuoden mukanaan metsän tuoksua.
"Voit jo nousta", maalari sanoo, "olen siirtynyt taustan maalaamiseen."
Niimpä nouset venytellen ylös ja kävelet metsään päivänpaisteen muuttuessa voimakkaammaksi, vahvemman kullanväriseksi ja varjojen venyessä kauemmas metsän ulkopuolelle. Pitkin teitä tulee viileä tuulahdus ja tuoksut heräävät henkiin. Kuuset hengittävät otsoniaan. Tuntemattomista tiheiköistä huokuu metsien pehmeä, salainen, aromaattinen tuoksu, joka ei muistuta taivasta vaan panee ajattelemaan, että kauan sitten täällä kävelleet hovinaiset kulkisivat yhä ohi kesäilloin ja jättäisivät brokadeistaan myskin tai bregamontin häivähdyksiä metsän tuuliin. Aurinko valaisee vielä pitkän tien toista puolta, toinen on uponnut läpinäkyvään hämyyn. Puiden yllä länsi alkaa hohkata kuin uuni, maalarit kokoavat tavaransa ja kulkevat tietä tai polkua pitkin tasangolle."
"Öisen metsän aavemaista tunnelmaa ei voi täysin ymmärtää ennen kuin vertaa sitä metsään päivällä. Ehdoton hiljaisuus, kimalteleva hiekka jalkojen alla sekä nuo puut, jotka kohoavat korkeuksiin kuin jättiläismäiset merilevät ja huojuvat tuulessa kuin levät merenalaisten virtojen kourissa, saavat mielen pohtimaan niemeltä tai veneestä avautuvia näkymiä, ja pian kulkija tuntee olevansa sukeltaja hiljaisessa vedessä syvällä möyryävän pinnan alla. Mutta kuten sanoin, tämän yöllisen yksinolon kummallisuus ei avaudu täysin ilman vastakohdan tuntua. Ensin on täytynyt nousta aamulla ja nähdä metsä aurinhonvalon herättämänä ja värjäämänä; on täytynyt tuntea illalla lukemattomien puiden tuoksu, kokea metsäteiden säälimätön kuumuus ja lehtojen viileys.
Nouset siis ensimmäisenä aamuna varmasti aikaisin. Jos sattumalta ohi lentänyt kyyhkynen ei sinua ole herättänyt, heräät heti kun aurinko alkaa paistaa ikkunaasi - sillä mitkään verhot tai kaihtimet eivät voi sitä estää - ja huoneen paljas puulattia ja valkaistut seinät alkavat hohtaa heijastunutta valoa. Voit vielä torkkua muutaman tovin tai maata valveilla katsellen hiilimiehiä, koiria ja hevosia, joilla edelliset kävijät ovat tuhrineet seinät. Siellä on karkeasti piirretty Thiers, paikallisia suuruuksia piippu kädessä tai ehkä öljyllä pyyhkäisty romanttinen maisema. Sillä aikaa taiteilija toisensa jälkeen siirtyy salle-a-mangeriin kahville ja lähtee sieltä kädessään maalausteline, auringonvarjo, penkki ja maalirasia kimpuksi sidottuna suunnaten kohti "aihettaan", niin kuin hän asian ilmaisee. Ja poistuessaan kylästä taiteilija toisensa jälkeen vie mukanaan joukon koiria. Sillä koirat, jotka kuuluvat vain nimellisesti jollekulle, norkoilevat koko päivän metsän reunassa, ja aina kun joku sopivan näköinen kulkee ohi, ne liittyvät hänen seuraansa ja leikkivät tunnin tai pari. Ne haluaisivat olla koko päivän puiden varjossa, mutta ne eivät voi mennä sinne yksin. Ne tarvitsevat tekosyyn. Niinpä ne löytävät ohikulkevasta taiteilijasta itselleen tekosyyn mennä metsään, aivan kuten ne näkevät uhkaavassa kävelykepissä tekosyyn mynnä kylpyyn. Tämä rakkien seurue jolkottaa vierelläsi koko päivän valppaine korvinenn, pitkine selkärankoineen ja väärine säärineen tai kenties vinttikoiran kokoisina ja bulldogin päällä varustettuina. Ne palaavat illalla kanssasi näytellen edelleen valkoisia hampaitaan ja heiluttaen lyhyttä häntäänsä. Niiden hyvää tuulta on vaikea rikkoa. Voit heittää niitä kivillä, mutta se saa ne vain antamaan sinulle enemmän tilaa. Jos ne tulevat kerrankin kanssasi ulos metsästä, ne pysyvät sinulle uskollisina ja palaavat sinne kanssasi. Mutta jos satut törmäämään niihin seuraavana aamuna kadulla, on hyvinkin mahdollista, että ne eivät ole sinua huomaavinaankaan.
Metsässä - joka on englantilaiselle eriskummallinen paikka - ei juuri ole lintuja. Tämä ei ole sitä seutua, missä jokainen niityn vieressä oleva pikku metsikkö soi laulusta ja jokainen purosen halkoma laakso kaikuu laidasta laitaan kirkkaiden äänien konserttia. Lintujen vähäisyys tuo mukanaan muita harmeja. Hyönteisiä esimerkiksi on valtavat määrät ja ne tuntuvat varsinaiselta Egyptin vitsaukselta. Kuuma hiekka kuhisee muurahaisia, hyttyset surisevat nasaaliäänistä surinaansa, joka paikassa missä aurinko löytää reiän metsän katossa näkyy joukko valojuovassa tanssivia läpinäkyviä olioita, ja sielläkin missä auringonsäteet eivät pääse metsän tummille kujille, lentää jatkuvasti hyönteisiä, puiden välissä liikkuu pikkuruisten elävien otusten vuoksi ja luode. Hyönteiset eivät myöskään ole ainoita vastenmielisiä otuksia, joita metsässä asustaa. Kivien välistä saattaa löytyä yhtäkkiä luola, jossa asustaa hurja villisika, ja tien poikki voi luikerrella viekas käärme.
Kenties käyt lepäämään kirja sylissäsi kahden levittäytyvän pyökinjuuren väliin, ja yhtäkkiä ystäväsi herättää sinut: "Pysyisitkö paikoillasi siinä? Sinusta saa hienon aiheen." Ja sinä vastaat: " No, mikäs siinä, jos saan polttaa." Sen jälkeen tunnit kuluvat joutilaina. Ystäväsi työskentelee puun varjossa ja vyötäröään myöten saniaisissa. Et näe miten oma kuvasi kasvaa valkoisesta rungosta, etkä näe miten puunrunko alkaa erottua muista metsän puista etkä sitä, miten koko taululle putoaa pikkuruisia auringonsäteitä, jotka livahtavat ylläsi huojuvien lehtien välistä. Ja kun tuuli käy ja laittaa puut puhumaan, lehdet heiluvat sinne tänne kuin valosta tehdyt perhoset. Mutta tiedät, että taulu valmistuu kaiken aikaa, ja taiteilijan roolia matkien otat oman palettisi esiin ja alat kuvailla metsänäkymän värejä sanoin. Puusi seisoo saniaisten ja kanervan peittämällä aukiolla matalien kukkuloiden juurella, siellä täällä on kiviä ja katajia. Säälimätön auringonvalo kyllästää koko alueen. Kaikki näyttää kartongista leikatulta, joka väri on voimistunut huippuunsa. Toiset kivet seisovat pystyssä ja kuolleina kuin linnojen monoliitit, toiset taas makaavat nukkuvan karjan lailla. Katajat - jotka näyttävät likaisissa ja resuisissa suruasuissaan hautajaissaatolta, joka on etsinyt haudan paikkaa sateesta ja tuulesta jo kolmesataa vuotta, ellei pidempäänkin - on töhräisty kuvaan vasten saniaisia ja kanervia. Ruosteisen lehvistön jokainen röyhy on kuvattu prerafaeliittien pikkutarkkuudella. Miten surullisilta hahmoilta katajat auringonpaisteessa näyttävätkään, kuin rumilta marjakuusilta! Koko näkymässä vallitsee niin erikoinen värivivahde ja sen valaisee niin voimakas auringonvalo, että Englannissa voisi viettää viisikymmentä vuotta näkemättä koskaan samanlaista.
Joku alkaa laulaa vieressäsi pateettisesti ja ääni väristen Ronsardin sanoilla runoilijasta, joka rakasti armastaan kauan sitten ja kertoi tälle ajan kulumisesta, kertoi tälle miten valkoisina ja hiljaisina kuolleet makaavat kivien alla ja kuinka vene keikkui vasta-aallokossa varjojen lähestyessä intohimotonta maata. Vielä jonkin aikaa, runoilija lauloi, ja rakkautta ei enää ole, voimme istua alas ja muistella rakkauksia, jotka olisivat voineet olla. Aukion hiipuva kukoistus ei häviä vaan palaa mieleesi omituisissa paikoissa, ehkä vaunujen istuimella tai kenties yöllä lämpimässä vuoteessa tuoden mukanaan metsän tuoksua.
"Voit jo nousta", maalari sanoo, "olen siirtynyt taustan maalaamiseen."
Niimpä nouset venytellen ylös ja kävelet metsään päivänpaisteen muuttuessa voimakkaammaksi, vahvemman kullanväriseksi ja varjojen venyessä kauemmas metsän ulkopuolelle. Pitkin teitä tulee viileä tuulahdus ja tuoksut heräävät henkiin. Kuuset hengittävät otsoniaan. Tuntemattomista tiheiköistä huokuu metsien pehmeä, salainen, aromaattinen tuoksu, joka ei muistuta taivasta vaan panee ajattelemaan, että kauan sitten täällä kävelleet hovinaiset kulkisivat yhä ohi kesäilloin ja jättäisivät brokadeistaan myskin tai bregamontin häivähdyksiä metsän tuuliin. Aurinko valaisee vielä pitkän tien toista puolta, toinen on uponnut läpinäkyvään hämyyn. Puiden yllä länsi alkaa hohkata kuin uuni, maalarit kokoavat tavaransa ja kulkevat tietä tai polkua pitkin tasangolle."
Marcel Proust, katkelma teoksesta 'Swannin tie'
"Puiston ulkopuolella Vivonnen virtaus elpyy jälleen. Miten monesti olenkaan nähnyt soutajan ja toivonut, että kunhan saisin elää mieleni mukaan, voisin tehdä kuten hän --soutaja, joka päästettyään airon käsistään oli oikaissut selälleen laskien päänsä veneen pohjalle ja antoi veneen ajelehtia vapaasti, näkyvissään ainoastaan taivas joka hitaasti liukui hänen ylitseen, onnen ja rauhan aavistus kasvoillaan.
Kävimme istumaan kurjenmiekkojen keskelle veden äärelle. Juhlapäivän taivaalla maleksi pitkään joutilas pilvi. Silloin tällöin vedestä pisti päänsä karppi, joka tylsyyteen tuskastuneen haukkasi levottomasti ilmaa. Oli aika syödä evääät. Ennen lähtöä viivyimme pitkän aikaa nurmikolla syöden hedelmiä, leipää ja suklaata, ja siinä korviimme kantautuivat kaukaa Saint-Hilairen kellon vaakasuorat, vaimentuneet mutta yhä täyteläiset ja metalliset kumahdukset, jotka eivät olleet sekoittuneen ilmaan pitkällä matkallaan sen halki vaan värähtelivät kaikkien peräkkäin sykkivien äänijaksojensa juovittamina ja hipoivat kukkia jalkojemme juuressa."
Tää sai miut haaveilemaa keväisestä nurmikentästä pienen mukavasti solisevan raikkaan puron rannalla. Siihe kenties käkkäräisen tammen juuree asettuisin pitkällee paistattelemaa päivää auringon säteitten miun kasvoja hiljaa hyväillen, ehkä laittaisin jalat virkistävää rantavetee likoomaa, taittaisin jonkun heinänkorren ja laittaisin sen suuhu iha vaa tehdäkseni tilanteesta täydellisen kuvauksellisen. Jostai kaukaa vois myös kuulua noi kellon kumahukset. Täydellistä
Haluan myös toteuttaa ton vailla päämäärää ajelehtimisen vielä, ens kesänä!
Kävimme istumaan kurjenmiekkojen keskelle veden äärelle. Juhlapäivän taivaalla maleksi pitkään joutilas pilvi. Silloin tällöin vedestä pisti päänsä karppi, joka tylsyyteen tuskastuneen haukkasi levottomasti ilmaa. Oli aika syödä evääät. Ennen lähtöä viivyimme pitkän aikaa nurmikolla syöden hedelmiä, leipää ja suklaata, ja siinä korviimme kantautuivat kaukaa Saint-Hilairen kellon vaakasuorat, vaimentuneet mutta yhä täyteläiset ja metalliset kumahdukset, jotka eivät olleet sekoittuneen ilmaan pitkällä matkallaan sen halki vaan värähtelivät kaikkien peräkkäin sykkivien äänijaksojensa juovittamina ja hipoivat kukkia jalkojemme juuressa."
Tää sai miut haaveilemaa keväisestä nurmikentästä pienen mukavasti solisevan raikkaan puron rannalla. Siihe kenties käkkäräisen tammen juuree asettuisin pitkällee paistattelemaa päivää auringon säteitten miun kasvoja hiljaa hyväillen, ehkä laittaisin jalat virkistävää rantavetee likoomaa, taittaisin jonkun heinänkorren ja laittaisin sen suuhu iha vaa tehdäkseni tilanteesta täydellisen kuvauksellisen. Jostai kaukaa vois myös kuulua noi kellon kumahukset. Täydellistä
Haluan myös toteuttaa ton vailla päämäärää ajelehtimisen vielä, ens kesänä!
"Ruokasi olkoon lääkkeesi..
..Ja lääkkeesi olkoon ruokasi" - Hippocrates
Ja jos joku menee pielee ni kuolemaki on vaa voitto.
Tällä ku mennää etee päi ni tuntuu vaa ihmeellisen hyvältä!
Oon nyt ite siinä pisteessä, että ainoot ei raakaruokaruuat mitä syön, (olipa vaikeesti sanottu) on ruis puuro joskus harvoin, kananmuna ja tosi harvoin pala leipää. Oon toki tehny aina välillä poikkeuksia ja syöny muitten iloks jotai kypsennettyy, tosin perästä on kuulunu, sanan varsinaisessa merkityksestä. Tuntuu nimittäi siltä et nii keho ku vatsaki on herkistyny sellaselle tasolle, ettei parane hirveesti mitää laadutonta syyä. Enkä haluukkaa. Ei nii että se ruoka vois miuta mitenkää saastuttaa, onha kaikki puhasta hengellisesti ajateltuna, mutta haluun vaa panostaa omaa paremminvointii nii paljo ku pystyn ja osaan.
Tää kroppa on kulkenu nyt jo kohta 2kk lähdevedellä mitä oon hakenu pääasiassa Haukkalan lähteeltä laajavuoresta. Pelkästää veden hausta on muodostunu tosi mielihyvää ja iloa tuottava asia elämässä. Varsinki nyt ku on lunta maassa ni lähteen takan olevaa metsää on mukava mennä kävelemää ja fiilistelemää ja hörppimää samalla raikasta ihanaa vettä! Tuntuu nii hyvältä! Ja maistuu kans! :) Työpaikalla useesti joudun epäilyksien kohteeks ruskeen lasipulloni kanssa, "taas se juo jotai kotipolttosta"
Shasassa on kuulemma ens perjantaina raakapitsaa, ja ajattelin mennä maistamaa. Kuulostaa hyvältä! Erittäin hyvältä!
Vaikka salaatti on ehottomasti miun lemppari ruokaa tällä hetkellä (ei tarkota mitää perus jäävuorisalaattia mihi laitetaa sekaa säilykeananasta :D ) ni siitä huolimatta olis ehottomasti aika ruveta opettelemaa monipuolisesti ruuan tekoo raakana. Väkisinki tulee vaa kohta siihe pisteesee et pitää ehkä hankkia kuivuri. Sinne menis taas 300e sitte!
Nyt ku joulu lähestyy ni ajattelin kokeilla raaka porkkanalaatikkoo! Vesi tulee jo valmiiks kielelle
Tässä yks överisalaatti mitä söin vasta: Lehtikaalia reilusti, ( keräsin mummolan kasvimaalta, ne oli jo lumen peitossa mut kaali ei mee pilalle!) Persiljaa reilusti, ( myös lumen alta), pehmeitä kiiwejä, (herkkua) avokadoja, cashewpähkinöitä ja kuorittui hampunsiemeniä. Päälle viel öljyä ja täydelliseks tän tekis tilkka viinietikkaa mihi on sekotettu appelsiinin mehua. Iteltä jäi puuttumaa. Kaikki tuo tietenki luonnonmukasista raaka-aineista.
Alotin noudattamaa 100 punnerrusta 6 viikossa ohjelmaa, mikä löytyy täältä. Ootan mielenkiinnolla tuloksia! Pääsin alotustestissä 3 kategoriaa 25 punnerruksella. Tänää oon tehny 4+8+10 ja 6+8+10+12 sarjat, minuutin tauko aina välissä, illalla teen ehkä viel lisää. Vatsojaki oon tehny melkei päivittäi aina 100, 5x20 sarjoissa. Selkääki on tullu reenattuu. Tuolta sivulta löyty myös linkkejä muihi ohjelmii, joita ois mielenkiintosta myös kokeilla myöhemmi. Leuanvetotanko pitäis ainaki hommata, ois mahtava saavuttaa 20 leuan taso.
Vähä aikaa sitte rupes vaa houkuttamaa ajatus lattialla/kovalla nukkumisesta. Niinpä oon nukkunu lattialla nyt jo reilun viikon. Nukun nykyää myös tosi syvästi, reilusti paremmi ku enne. Lattialle siirtymine tuntu parantaneen entisestää unenlaatua. Nyt käytän viel ohutta petauspatjaa mut saatan jättää senki kokonaa myöhemmi.
Aina aika-ajoin miun sisällä herää valtava kaipuu lähtee. Tai sanottaisko et aika ajoin se nousee sieltä pintaa. Yksinkertasesti lähtee vaa ja jättää kaikki taakse. Eli siis yksinkertasuudessaa lähtee jonnekki erämaaha yksinäisyytee kohtaamaa itteäni ja Jumalaa ja luontoo. Hiljasuutee, rauhaa. Sitä kaipaan. En tiiä miks asutaa näi isoissa kaupungeissa, enkä sitä miks on nii vaikeeta ees ajatella jotai muuta vaihtoehtoo! Jatkan lähtemisen kypsyttelemistä mielessäni, ku aika on oikee ja kehotus tulee ni lähen. Tiiän silti sen ettei ihmistä oo luotu erakoks, vaa toisiamme varte myö ollaa täällä. Mitä ois elämine ilman rakkautta, ilman yhteyttä? Silti pien kausi yksin tekis varmasti valtavasti! Valtavaa!
Eddie Vedderillä on sanat hallussa. In to the wildin kattomine oli ehkä se ensi sykäys joka sai miun kaipuun heräämää. Oonki nähny ton leffan 5kertaa ja lukenu kirjan siitä. Tosin tossa leffassa sitä tyyppii ajo erämaaha oma rikkinäisyys, mikä ois ehkä pitäny kohdata ensin. Ja niiku Christopher McCanddeski totes että " happines only real when shared"
Haluan seikkailuita. Elämä konttorin seinien sisällä, tv:n äärellä, oravanpyörässä tuskin on sitä mitä monikaa haluaa.
Ja jos joku menee pielee ni kuolemaki on vaa voitto.
Tällä ku mennää etee päi ni tuntuu vaa ihmeellisen hyvältä!
Oon nyt ite siinä pisteessä, että ainoot ei raakaruokaruuat mitä syön, (olipa vaikeesti sanottu) on ruis puuro joskus harvoin, kananmuna ja tosi harvoin pala leipää. Oon toki tehny aina välillä poikkeuksia ja syöny muitten iloks jotai kypsennettyy, tosin perästä on kuulunu, sanan varsinaisessa merkityksestä. Tuntuu nimittäi siltä et nii keho ku vatsaki on herkistyny sellaselle tasolle, ettei parane hirveesti mitää laadutonta syyä. Enkä haluukkaa. Ei nii että se ruoka vois miuta mitenkää saastuttaa, onha kaikki puhasta hengellisesti ajateltuna, mutta haluun vaa panostaa omaa paremminvointii nii paljo ku pystyn ja osaan.
Tää kroppa on kulkenu nyt jo kohta 2kk lähdevedellä mitä oon hakenu pääasiassa Haukkalan lähteeltä laajavuoresta. Pelkästää veden hausta on muodostunu tosi mielihyvää ja iloa tuottava asia elämässä. Varsinki nyt ku on lunta maassa ni lähteen takan olevaa metsää on mukava mennä kävelemää ja fiilistelemää ja hörppimää samalla raikasta ihanaa vettä! Tuntuu nii hyvältä! Ja maistuu kans! :) Työpaikalla useesti joudun epäilyksien kohteeks ruskeen lasipulloni kanssa, "taas se juo jotai kotipolttosta"
Shasassa on kuulemma ens perjantaina raakapitsaa, ja ajattelin mennä maistamaa. Kuulostaa hyvältä! Erittäin hyvältä!
Vaikka salaatti on ehottomasti miun lemppari ruokaa tällä hetkellä (ei tarkota mitää perus jäävuorisalaattia mihi laitetaa sekaa säilykeananasta :D ) ni siitä huolimatta olis ehottomasti aika ruveta opettelemaa monipuolisesti ruuan tekoo raakana. Väkisinki tulee vaa kohta siihe pisteesee et pitää ehkä hankkia kuivuri. Sinne menis taas 300e sitte!
Nyt ku joulu lähestyy ni ajattelin kokeilla raaka porkkanalaatikkoo! Vesi tulee jo valmiiks kielelle
Tässä yks överisalaatti mitä söin vasta: Lehtikaalia reilusti, ( keräsin mummolan kasvimaalta, ne oli jo lumen peitossa mut kaali ei mee pilalle!) Persiljaa reilusti, ( myös lumen alta), pehmeitä kiiwejä, (herkkua) avokadoja, cashewpähkinöitä ja kuorittui hampunsiemeniä. Päälle viel öljyä ja täydelliseks tän tekis tilkka viinietikkaa mihi on sekotettu appelsiinin mehua. Iteltä jäi puuttumaa. Kaikki tuo tietenki luonnonmukasista raaka-aineista.
Alotin noudattamaa 100 punnerrusta 6 viikossa ohjelmaa, mikä löytyy täältä. Ootan mielenkiinnolla tuloksia! Pääsin alotustestissä 3 kategoriaa 25 punnerruksella. Tänää oon tehny 4+8+10 ja 6+8+10+12 sarjat, minuutin tauko aina välissä, illalla teen ehkä viel lisää. Vatsojaki oon tehny melkei päivittäi aina 100, 5x20 sarjoissa. Selkääki on tullu reenattuu. Tuolta sivulta löyty myös linkkejä muihi ohjelmii, joita ois mielenkiintosta myös kokeilla myöhemmi. Leuanvetotanko pitäis ainaki hommata, ois mahtava saavuttaa 20 leuan taso.
Vähä aikaa sitte rupes vaa houkuttamaa ajatus lattialla/kovalla nukkumisesta. Niinpä oon nukkunu lattialla nyt jo reilun viikon. Nukun nykyää myös tosi syvästi, reilusti paremmi ku enne. Lattialle siirtymine tuntu parantaneen entisestää unenlaatua. Nyt käytän viel ohutta petauspatjaa mut saatan jättää senki kokonaa myöhemmi.
Aina aika-ajoin miun sisällä herää valtava kaipuu lähtee. Tai sanottaisko et aika ajoin se nousee sieltä pintaa. Yksinkertasesti lähtee vaa ja jättää kaikki taakse. Eli siis yksinkertasuudessaa lähtee jonnekki erämaaha yksinäisyytee kohtaamaa itteäni ja Jumalaa ja luontoo. Hiljasuutee, rauhaa. Sitä kaipaan. En tiiä miks asutaa näi isoissa kaupungeissa, enkä sitä miks on nii vaikeeta ees ajatella jotai muuta vaihtoehtoo! Jatkan lähtemisen kypsyttelemistä mielessäni, ku aika on oikee ja kehotus tulee ni lähen. Tiiän silti sen ettei ihmistä oo luotu erakoks, vaa toisiamme varte myö ollaa täällä. Mitä ois elämine ilman rakkautta, ilman yhteyttä? Silti pien kausi yksin tekis varmasti valtavasti! Valtavaa!
Eddie Vedderillä on sanat hallussa. In to the wildin kattomine oli ehkä se ensi sykäys joka sai miun kaipuun heräämää. Oonki nähny ton leffan 5kertaa ja lukenu kirjan siitä. Tosin tossa leffassa sitä tyyppii ajo erämaaha oma rikkinäisyys, mikä ois ehkä pitäny kohdata ensin. Ja niiku Christopher McCanddeski totes että " happines only real when shared"
Haluan seikkailuita. Elämä konttorin seinien sisällä, tv:n äärellä, oravanpyörässä tuskin on sitä mitä monikaa haluaa.
Viel toine älytön biisi minkä haluun jakaa!
Tätä voi kutsuu taiteeks, kaunista!
maanantai 28. marraskuuta 2011
Terve vallankumous!
Jos teet vallankumouksen, tee se huvin vuoksi.
Älä tee sitä kuolemanvakavana
äläkä kauhean tosissasi,
tee se huvin vuoksi.
Älä tee sitä siksi, että vihaat ihmisiä,
tee se vain näyttääksesi heille.
Älä tee sitä rahan vuoksi,
tee se muuten vain ja hitot rahasta.
Älä tee sitä tasa-arvon vuoksi,
tee se siksi että tasa-arvoa on jo liikaakin
ja olisi hauska kaataa omenavaunut
ja katsoa mihin suuntaan omenat kierivät.
Älä tee sitä työväenluokan puolesta.
Tee se siksi, että voisimme kaikki olla pikku aristokratioita
ja hyppiä riemusta kuin karkuun päässeet aasit.
Älä ainakaan tee sitä kansainvälisen Työväenpuolueen puolesta.
Työ on juuri se, jota ihmisillä on ollut jo liikaakin.
Lakkautetaan työ, jätetään työ historiaan!
Touduaminen voi olla hauskaa ja ihmiset voivat
nauttia siitä; silloin se ei ole työtä.
Tehdään siis niin! Tehdään vallankumous huvin vuoksi!
Älä tee sitä kuolemanvakavana
äläkä kauhean tosissasi,
tee se huvin vuoksi.
Älä tee sitä siksi, että vihaat ihmisiä,
tee se vain näyttääksesi heille.
Älä tee sitä rahan vuoksi,
tee se muuten vain ja hitot rahasta.
Älä tee sitä tasa-arvon vuoksi,
tee se siksi että tasa-arvoa on jo liikaakin
ja olisi hauska kaataa omenavaunut
ja katsoa mihin suuntaan omenat kierivät.
Älä tee sitä työväenluokan puolesta.
Tee se siksi, että voisimme kaikki olla pikku aristokratioita
ja hyppiä riemusta kuin karkuun päässeet aasit.
Älä ainakaan tee sitä kansainvälisen Työväenpuolueen puolesta.
Työ on juuri se, jota ihmisillä on ollut jo liikaakin.
Lakkautetaan työ, jätetään työ historiaan!
Touduaminen voi olla hauskaa ja ihmiset voivat
nauttia siitä; silloin se ei ole työtä.
Tehdään siis niin! Tehdään vallankumous huvin vuoksi!
Esipuhe teoksesta matkaopas joutilaisuuteen
"Mitä on joutilaisuus? Nykyisin sanaa käytetään useimmiten halventavassa mielessä. Joutilas ihminen on laiskuri, pinnari, velttoilija, lorvailija, yhteiskunnalle hyödytön nahjus, siipeilijä jolla ei ole sen vertaa itsekuria että ryhtyisi kunnon töihin. Tämä on siis tavanomainen näkemys.
Me sen sijaan uskomme, että joutilaisuudella on vuosisatojen mittainen rikas ja kunniakas perinne. Joutilaisuus paljastuu yhä uudestaan siksi, mitä se todellisuudessa onkin: piittaamattomuutta maailman vaatimuksista, yksilön kapinaa auktoriteetteja vastaan, mielihyvää, henkistä harjoitusta. Työmoraali osoittautuu varsin uudeksi ilmiöksi, jonka tarkoituksena on saada ihmiset raatamaan synkissä loukoissa mitättömän palkkion toivossa. Kuten kirjasta käy ilmi, joutilas ihminen ei suinkaan ole yhteiskunnalle haitallinen rahareikä vaan tosiasiassa suoranainen pyhimys. Joutilaat ovat puhtaita ja ylväitä.
Antologian kokoamista aloittaessamme arvelimme, että joutilaisuuden hirstoriaa ei olisi viety asiakirjoihin yhtä huolellisesti kuin suoranaisen kapinan, sillä joutilaisuus käyttää yhteiskunnallisen kritiikin keinona vihjausta, ei vallankumousta. Tutkimus osoitti kuitenkin luulon vääräksi. Tyhjäntoimittamisen olemuksesta on painettu valtavasti mietelmiä, työyhteiskunnan murtamisen puolesta on esitetty suuret määrät vetoomuksia, työntekijät ovat keplotelleet itselleen lukemattomia sairaslomapäiviä., menneet lakkoon, pysyneet vuoteessa - ja kun katselee suurkaupungin kiirehtiviä matkaajia ja kiukkuisia puhelinsoittoja, kaikki näyttää olleen turhaa. Silti, kuten Joad sanoi: "Joka aikakauden täytyy uudestaan saavuttaa mielen ja hengen voitot." Perustimme The Idler -lehden vuonna 1993 juuri nämä voitot mielessämme. Lehden tarkoituksena oli kartoittaa sekä velttouden salattua historiaa että joutilaisuuden nykyisten kannattajien ajatuksia. Ne, jotka tulivat täysi-ikäisiksi kahdeksankymmentäluvun liuetessa joukoksi särkyneitä materialistisia unelmia, löysivät itsensä työntekokulttuurista, jota piinasivat väärät teoriat johtamisesta ja jossa työntekijät kulkivat epävarmoina ja allapäin. Se nuoriso, joka oli pureskellut kynsinauhansa pähkäillessään mihin thatcherilaisen menestyskulttuurin tarjoamaan uraan hyppäisi, oppi nopeasti että vaihtoehdot eivät olleetkaan tarkoitettu kenelle tahansa ja että mahdollisuuksien sekamelskasta johti ulos vain yksi tie: keskinkertaisen koulutuksen kautta keskinkertaiseen työhön.
Kokosimme tämän antologian siinä toivossa, että laiskan kirjallisuuden yhteenlaskettu toimettomuus työntäisi lopultakin Sisyfoksen kiven kukkulan yli ja me kaikki voisimme vieriä iloisina alas ruohon peittämää rinnettä, joka olisi loppuelämämme mittainen. Se olisi melkoinen voitto. Sitä odottaessamme tyydymme antamaan sen yhden saman neuvon, joka löäytyy kaikesta joutilaasta ajattelusta: Älä tee mitään. Älä ainakaan tee mitään, josta et pidä. Anna asioiden järjestyä itsestään. British Libraryssa viettämämme tutkimuksen tunnit eivät tuottaneet paljoakaan aineistoa, vaan kokoelmamme ehtymättöminä lähteinä toimivat huvin vuoksi tehdyt puhelinsoitot, sattumalta käteen osuneet kirjat sekä kaupat, joissa sopivat opukset tuntuivat hyppäävän hyllyiltä suoraan syliimme."
Me sen sijaan uskomme, että joutilaisuudella on vuosisatojen mittainen rikas ja kunniakas perinne. Joutilaisuus paljastuu yhä uudestaan siksi, mitä se todellisuudessa onkin: piittaamattomuutta maailman vaatimuksista, yksilön kapinaa auktoriteetteja vastaan, mielihyvää, henkistä harjoitusta. Työmoraali osoittautuu varsin uudeksi ilmiöksi, jonka tarkoituksena on saada ihmiset raatamaan synkissä loukoissa mitättömän palkkion toivossa. Kuten kirjasta käy ilmi, joutilas ihminen ei suinkaan ole yhteiskunnalle haitallinen rahareikä vaan tosiasiassa suoranainen pyhimys. Joutilaat ovat puhtaita ja ylväitä.
Antologian kokoamista aloittaessamme arvelimme, että joutilaisuuden hirstoriaa ei olisi viety asiakirjoihin yhtä huolellisesti kuin suoranaisen kapinan, sillä joutilaisuus käyttää yhteiskunnallisen kritiikin keinona vihjausta, ei vallankumousta. Tutkimus osoitti kuitenkin luulon vääräksi. Tyhjäntoimittamisen olemuksesta on painettu valtavasti mietelmiä, työyhteiskunnan murtamisen puolesta on esitetty suuret määrät vetoomuksia, työntekijät ovat keplotelleet itselleen lukemattomia sairaslomapäiviä., menneet lakkoon, pysyneet vuoteessa - ja kun katselee suurkaupungin kiirehtiviä matkaajia ja kiukkuisia puhelinsoittoja, kaikki näyttää olleen turhaa. Silti, kuten Joad sanoi: "Joka aikakauden täytyy uudestaan saavuttaa mielen ja hengen voitot." Perustimme The Idler -lehden vuonna 1993 juuri nämä voitot mielessämme. Lehden tarkoituksena oli kartoittaa sekä velttouden salattua historiaa että joutilaisuuden nykyisten kannattajien ajatuksia. Ne, jotka tulivat täysi-ikäisiksi kahdeksankymmentäluvun liuetessa joukoksi särkyneitä materialistisia unelmia, löysivät itsensä työntekokulttuurista, jota piinasivat väärät teoriat johtamisesta ja jossa työntekijät kulkivat epävarmoina ja allapäin. Se nuoriso, joka oli pureskellut kynsinauhansa pähkäillessään mihin thatcherilaisen menestyskulttuurin tarjoamaan uraan hyppäisi, oppi nopeasti että vaihtoehdot eivät olleetkaan tarkoitettu kenelle tahansa ja että mahdollisuuksien sekamelskasta johti ulos vain yksi tie: keskinkertaisen koulutuksen kautta keskinkertaiseen työhön.
Kokosimme tämän antologian siinä toivossa, että laiskan kirjallisuuden yhteenlaskettu toimettomuus työntäisi lopultakin Sisyfoksen kiven kukkulan yli ja me kaikki voisimme vieriä iloisina alas ruohon peittämää rinnettä, joka olisi loppuelämämme mittainen. Se olisi melkoinen voitto. Sitä odottaessamme tyydymme antamaan sen yhden saman neuvon, joka löäytyy kaikesta joutilaasta ajattelusta: Älä tee mitään. Älä ainakaan tee mitään, josta et pidä. Anna asioiden järjestyä itsestään. British Libraryssa viettämämme tutkimuksen tunnit eivät tuottaneet paljoakaan aineistoa, vaan kokoelmamme ehtymättöminä lähteinä toimivat huvin vuoksi tehdyt puhelinsoitot, sattumalta käteen osuneet kirjat sekä kaupat, joissa sopivat opukset tuntuivat hyppäävän hyllyiltä suoraan syliimme."
torstai 17. marraskuuta 2011
What's in the smoothie?
Äitille terveisiä! Ehkä näillä ohjeilla saat hyvän smoothien aikaseks :) Mukava muuteki kirjottaa ylös ja vähä selventää et mitä oikeestaa heitän sinne sekaa, koska useesti kysyttäessä en tiiä yhtää.
Ite oon lisäilly myös smoothien ku smoothien joukkoo välillä aina uusinta hankintaani hamppuproteiinia. Noilla ohjeilla saat ainaki protskua, hyviä rasvoja (siemenistä/kookosöljystä), mineraaleja ja vitamiineja ( jo pelkästään raakakaakao sisältää esimerkiksi Magnesiumia, Kalsiumia, Rautaa, Fosforia, Kuparia, Sinkkiä, Mangaania, Rikkiä, Kromia, Kaliumia, Natriumia, A-vitamiinia, B1-vitamiinia, B2-vitamiinia, B3-vitamiinia ja E-vitamiinia), ja kaiken muun hyvän lisäks mainion olon!
Siemenet voi välillä korvata vaikka idätetyllä tattarilla. Pähkinät toimii myös hyvi smuuthiessa ku smuuthiessa mutta muista liottaa niitä, että ne sulais paremmi! Kannattaa olla rohkee kokeilemaa uutta, sillo nimenomaa oppii! Ja lisää aineksia yks kerrallaa, välillä blendaten ja välillä maistaen. Näin pääset selville et mite maku ja koostumus muuttuu jonkun tietyn ainesosan myötä! :) Olkaa luovia ja kokeilkaa uusia asioita! Voisin lisätä tänne viel lisää reseptejä mutta sitä ootellessa blenderit pyörimää!
Tää oli herkkua:
1dl hampun siemeniä
1 luomu banaani
1dl mustaherukoita
1dl karviaisia
lesitiiniä
½Cashew pähkinöitä
6-10 taatelia
2rkl raakakaakaota
1rkl hamppuproteiinia
Marjaisa smuuthie:
1dl hampun siemeniä
1 luomu banaani
1dl mustaherukoita
1dl karviaisia
lesitiiniä
½Cashew pähkinöitä
6-10 taatelia
2rkl raakakaakaota
1rkl hamppuproteiinia
Marjaisa smuuthie:
Perusaineet:
2-5rkl Chia-hyytelöä
1/2 Banaani
( voit jättää pois ja lisätä enemmän chia siemeniä)
2rkl kuorittuja hampunsiemeniä
1-2dl marjoja
(esim äsken tekemääni smoothieseen laitoin mustaherukoita)
2rkl kookosöljyä
1-2rkl macaa
1rkl lesitiiniä
1rkl tocoa
Mausteet:
ripaus suolaa
kunnon sokeria tai hunajaa maun mukaan (heitä sokerijuurikkaat menemään) ite käytän palmusokeria
1/2rkl MSM
Ripaus aitoa vaniljaa
Kaakao:
Perusaineet:
2rkl Chia hyytelöä
2rkl Kuorittuja hampunsiemeniä
1/2 banaani
tai 1/2 avokado (parempi vaihtoehto)
2-5rkl Raakakaakaojauhetta
2rkl Kaakaomassaa
1-2rkl kookosöljyä
2rkl macaa
1-3rkl lesitiiniä
1rkl tocoa
Mausteet:
Ripaus suolaa
Maun mukaan Hunajaa tai sokeria, ite laitan yleensä 1-2rkl hunajaa
(makeutuksessa vois käyttää myös esim steviaa)
MSM
Ripaus cayennepippuria
Mukavasti aitoa vaniljaa
Ripaus inkivääriä
Ripaus neilikkaa
Kaneliki toimis varmasti hyvi!
Ripaus inkivääriä
Ripaus neilikkaa
Kaneliki toimis varmasti hyvi!
Siemenet voi välillä korvata vaikka idätetyllä tattarilla. Pähkinät toimii myös hyvi smuuthiessa ku smuuthiessa mutta muista liottaa niitä, että ne sulais paremmi! Kannattaa olla rohkee kokeilemaa uutta, sillo nimenomaa oppii! Ja lisää aineksia yks kerrallaa, välillä blendaten ja välillä maistaen. Näin pääset selville et mite maku ja koostumus muuttuu jonkun tietyn ainesosan myötä! :) Olkaa luovia ja kokeilkaa uusia asioita! Voisin lisätä tänne viel lisää reseptejä mutta sitä ootellessa blenderit pyörimää!
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
Inspiraatiota
 |
| Orasbisnekset on vähä pienellää vielä mut kyl se siitä! |
Reilut iltapalat Santun kanssa! Meillä on tällä viikolla yhteine raakaruokafiilistelymeininki. Palautetta on tähä asti tullu että tosi freesi ja hyvä olo. Ja niihä se onki ku ei oo kroppa tukossa ja täynnä kaikkii epäpuhtauksia. Tai matkalla kohti puhtaampaa kroppaa, ni hyvältähä se tuntuu!
 |
| Hunajameloni, omena, karpalo iltapala :) |
 |
| Tän päiväne herkku: Keräkaalia, punakaalia ja lehtikaalia sitruuna, suola cayenne marinoituna. Lisäks tomaattia, avokadoa, kurkkua, idätettyä tattaria ja öljyä! |
Kiitos Toukolle! Inspiroiduin tekemää kräkkereitä/sipsejä yleensä mehustinjätteenä pitämästä aineksesta. Lisäks laitoin sekaa osan sipulista mitä mehustettii. Kaikenkaikkiaa tuo "värisokeustesti" sisältää kuidut parsakaalista, porkkanoista ja pinaatista. Kuorimattomia hampunsiemeniä ja kurpitsansiemeniä. Mausteet.
 |
| Ootko värisokee? Siinä lukee: Väkevä ilo |
 |
| Uunissa on kuivat juhlat, mut meininki on silti hyvä! |
Pakuritinktuuraa! Kaikille tietämättömille infoks, en käytä tota alkoholia missään nimessä päihtymisee. Tosta tulee Uber mediziiniä. Tästä se lähtee, rötkön lääkecompany, real medizin for everyone. Jostai tarvitsis nyt vaa pipettipulloja. Oon jo pitkää fiilistelly pakuria teen muodossa ja nyt ajattelin viiä uuelle tasolle.
 |
| Ingredients |
 | |
| Siinä se pihisee |
 |
| Porisee |
Sipulimehututkimus:
ARVIO:
+Suht päräyttävä kokemus (kuten ilmeet taitaa kertoo)
-Lievä närästys, se meni kuitenki nopeesti ohi. Varsinki ku oloa kohennettii herkullisella raakasuklaalla
Lisäks juotii myös Pinaatti, Porkkana, Parsakaalimehua. Toimi!
 |
| Touko: "Parasta suklaata mitä oon ikinä syöny!" |
 |
| Boheemin hipin status_symboli, vai mikälie. Noh! SALADA! |
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
perjantai 11. marraskuuta 2011
Lappeenrantaa ja inspiraatiota
Lähin reissun päälle hymy huulessa, viikonlopun lähdevedet laukussa. Ekolon myyjä naureskeli ja sano, että toteutan sen unelmaa! Toivotaa et seki viel jonai päivänä saa tehtyy reissun lähdevedellä! Ostin matkaevääks mainitusta kaupasta kaakaopapuja ja gojimarjoja. Kaakaopavut oli iha uus tuttavuus ja ahmin niitä seittemä nopeeta tahtia naamaa. Tätä seuras kummalline ähkyn ja hyvänolontunteen sekotus joka lähenteli äärirajoja ettei ois tullu vähä paha olo.
Näissä tunnnelmissa rupesin lukemaa esseekokoelmaa joutilaisuudesta! Mikäs sen parempaa luettavaa? Jotenki innostuin sitte vaa kirjottamaa, inspiraatio valtas miut. Tässä jotai mitä kirjotin:
"Mieleeni muistuu hetki kesästä. Lofoottien aurinko ja kesäinen lämpö. Minä pyöräilemässä ilman paitaa pitkin rantatietä. Vasemmalla puolella aava meri aaltoineen ja vasemmalla jylhät teräväkärkiset vuoret. Matka vie kohti Å:ta, Lofoottien kärkeä. Oi kaunis kesähetki, tule taas! Norjanmereltä puhaltava raikas tuuli kutittaa. Pysähdyn tien viereen. Huomaan vuorenrinteessä mukavan näkösen kiven, jonka päälle vois mennä istumaa. Joku lintu laulaa jossai, lähen kiipeemää. Aistittavissa ei oo pientäkää stressiä tai huolta. Iloitsen kivellä kauneudesta, mitä nään kaikkialla ympärilläni. Myöhemmi tuun takas samaa paikkaa keräämää apilan- ja pihlajankukkia teetä varte. Kaukana merellä menee laivoja ja horisontti näyttää utuselta. Kiipeen alas ja jatkan matkaa. Saavun lofoottien kärkee. Tän pitemmälle ei pääse, saariketju päättyy parii utusee saaree mitkä näkyy kaukana. Kävelen ympäriinsä ja päädyn rupattelemaa hetkeks mukavan tanskalaisen miehen kanssa. Molemmat myö fiilistellää näkymiä ja kauneutta. On ilo jakaa tuntemuksia, se tekee niistä suurempia. Mies jatkaa matkaa, koska vaimo oottaa. Miulla ei oo kiire ja jään vielä. Meen kallionreunalle makaamaa. Pyörin hetken kunnes löyän hyvän ja mukavan asennon. Aurinko lämmittää. Tuntuu hyvältä. Oon onnelline. Muutama lokki lentää yli kirkuen. Täällä ei haise kala vaikka matkalla oli valtavasti kalankuivaustelineitä.
Unohan ajan hetkeks, katkasen viereisestä mättäästä heinänkorren ja alan pureskelemaan sitä sangen tyytyväisenä olotilaani. Tanskalaine kerto jostai kivestä mikä on puristuksissa kahen kallion välissä korkeella. Mietin että siellä ois mukava käyä joskus. Norja on kaunis maa. Meri on valtava, ajatus sen suuruudesta kutkuttaa mieltä.
Onko elämä pakostaki vaikeeta? Voisinko valita nii et päätyisin johoki pienee idyllisee kylää merenrannalle? Tervehtimää lokkeja ja ääretöntä merta joka aamu. Huutamaa ilosta vuorten päällä, riemuitsemaa vuonojen pohjalle. Kiipeämää jyrkille rinteille, juoksemaa kivisille lammaspoluille. Perustaisin pihalle puutarhan, hellisin kasveja merivedellä, korjaisin sadon suihini. Norjanaurinko paahtais taivaalla meitä! Eläisin hetkessä. Maalaisin tauluja. Seikkailisin. Kirjottaisin. Rakastaisin.
Viereisellä vuorenseinämällä on paljo lokkien pesiä. Niillä on helppoa. Nauraakohan ne? Nauraako meille? Ilkkuuko mein typeryyttä? Meduusa ajelehtii kohti kallioita. Aallokko on kova ja kallio lähestyy. Ei se silti rimpuile, ei taistele vastaan tai huolehdi. Se on virittäny rihmastonsa peräänsä ja odottaa saalista, odottaa. Nuhteliskö yrittäjä sitä, suuttuisko työmyyrä? Nuhtelisiko sen saamattomuudesta, olet jouten! Ei huolta, ei murheita, virta vie, vastavirtaan? Kala ponnahtaa vedestä ja kurkistaa meidän maailmaan. Nähdäkseen ihmisen hulluuden? Ei lopu tila kalan huoneesta, sen koti on valtava. Se vaeltaa ja saa ruokansa. Ei se rakenna, ei luota pysyvään.
Nousen ylös ja kävelen, aurinko paistaa yhä. Se häikäisee. Mättäät kukkivat alkukesän ihanuudessa. Läheisen poukaman rannalle on pystytetty telttoja. Elämä on ihmeellistä"
Kirjottamine on hauskaa ja innostavaa. Ota kiinni inspiraatiosta ja muodosta. Se on vapaa, ei sitä voi kahlita ihmisten odotuksilla tai paineilla.
"Loistavaa! Ajattelin. Pitkään kadoksissa ollut inspiraationi palasi. Kolkuttamatta, ikäänkuin varas. Myhäilin. Miten oivallista, mikä tilaisuus muistoille ja ajatuksille huudahdan!
Istun keskellä vuokrapalstaani keskikesän kuumuudessa. Saven tahrimaa rintakehääni pitkin valuvat iloiset hikivirrat. Pyyhkäisen hikeä otsaltani huokaisten tyytyväisenä, samalla tahrien kasvoni entistä pahemmin savella. Jatkan kevein mielin maan myllertämistä samalla jo siunaten mielessäni tulevaa runsasta satoa. Huomaan vesipulloni jonka pinnalla auringon säteet leikittelevät viettelevästi ja kimmeltävät lasipinnalla. Tartun pulloon ja juon ahnaasti. Sieluni riemuitsee tästä täyttymyksestä! Mitä yksinkertaisuuden ylistystä! Mitä tarkoituksenmukaisuutta! Huokaan onnesta. On aika ojentautua kuivahkolle savimaalle huilaamaan auringon päivetettäväksi. Kohta menen uimaan."
Näissä tunnnelmissa rupesin lukemaa esseekokoelmaa joutilaisuudesta! Mikäs sen parempaa luettavaa? Jotenki innostuin sitte vaa kirjottamaa, inspiraatio valtas miut. Tässä jotai mitä kirjotin:
"Mieleeni muistuu hetki kesästä. Lofoottien aurinko ja kesäinen lämpö. Minä pyöräilemässä ilman paitaa pitkin rantatietä. Vasemmalla puolella aava meri aaltoineen ja vasemmalla jylhät teräväkärkiset vuoret. Matka vie kohti Å:ta, Lofoottien kärkeä. Oi kaunis kesähetki, tule taas! Norjanmereltä puhaltava raikas tuuli kutittaa. Pysähdyn tien viereen. Huomaan vuorenrinteessä mukavan näkösen kiven, jonka päälle vois mennä istumaa. Joku lintu laulaa jossai, lähen kiipeemää. Aistittavissa ei oo pientäkää stressiä tai huolta. Iloitsen kivellä kauneudesta, mitä nään kaikkialla ympärilläni. Myöhemmi tuun takas samaa paikkaa keräämää apilan- ja pihlajankukkia teetä varte. Kaukana merellä menee laivoja ja horisontti näyttää utuselta. Kiipeen alas ja jatkan matkaa. Saavun lofoottien kärkee. Tän pitemmälle ei pääse, saariketju päättyy parii utusee saaree mitkä näkyy kaukana. Kävelen ympäriinsä ja päädyn rupattelemaa hetkeks mukavan tanskalaisen miehen kanssa. Molemmat myö fiilistellää näkymiä ja kauneutta. On ilo jakaa tuntemuksia, se tekee niistä suurempia. Mies jatkaa matkaa, koska vaimo oottaa. Miulla ei oo kiire ja jään vielä. Meen kallionreunalle makaamaa. Pyörin hetken kunnes löyän hyvän ja mukavan asennon. Aurinko lämmittää. Tuntuu hyvältä. Oon onnelline. Muutama lokki lentää yli kirkuen. Täällä ei haise kala vaikka matkalla oli valtavasti kalankuivaustelineitä.
Unohan ajan hetkeks, katkasen viereisestä mättäästä heinänkorren ja alan pureskelemaan sitä sangen tyytyväisenä olotilaani. Tanskalaine kerto jostai kivestä mikä on puristuksissa kahen kallion välissä korkeella. Mietin että siellä ois mukava käyä joskus. Norja on kaunis maa. Meri on valtava, ajatus sen suuruudesta kutkuttaa mieltä.
Onko elämä pakostaki vaikeeta? Voisinko valita nii et päätyisin johoki pienee idyllisee kylää merenrannalle? Tervehtimää lokkeja ja ääretöntä merta joka aamu. Huutamaa ilosta vuorten päällä, riemuitsemaa vuonojen pohjalle. Kiipeämää jyrkille rinteille, juoksemaa kivisille lammaspoluille. Perustaisin pihalle puutarhan, hellisin kasveja merivedellä, korjaisin sadon suihini. Norjanaurinko paahtais taivaalla meitä! Eläisin hetkessä. Maalaisin tauluja. Seikkailisin. Kirjottaisin. Rakastaisin.
Viereisellä vuorenseinämällä on paljo lokkien pesiä. Niillä on helppoa. Nauraakohan ne? Nauraako meille? Ilkkuuko mein typeryyttä? Meduusa ajelehtii kohti kallioita. Aallokko on kova ja kallio lähestyy. Ei se silti rimpuile, ei taistele vastaan tai huolehdi. Se on virittäny rihmastonsa peräänsä ja odottaa saalista, odottaa. Nuhteliskö yrittäjä sitä, suuttuisko työmyyrä? Nuhtelisiko sen saamattomuudesta, olet jouten! Ei huolta, ei murheita, virta vie, vastavirtaan? Kala ponnahtaa vedestä ja kurkistaa meidän maailmaan. Nähdäkseen ihmisen hulluuden? Ei lopu tila kalan huoneesta, sen koti on valtava. Se vaeltaa ja saa ruokansa. Ei se rakenna, ei luota pysyvään.
Nousen ylös ja kävelen, aurinko paistaa yhä. Se häikäisee. Mättäät kukkivat alkukesän ihanuudessa. Läheisen poukaman rannalle on pystytetty telttoja. Elämä on ihmeellistä"
Kirjottamine on hauskaa ja innostavaa. Ota kiinni inspiraatiosta ja muodosta. Se on vapaa, ei sitä voi kahlita ihmisten odotuksilla tai paineilla.
"Loistavaa! Ajattelin. Pitkään kadoksissa ollut inspiraationi palasi. Kolkuttamatta, ikäänkuin varas. Myhäilin. Miten oivallista, mikä tilaisuus muistoille ja ajatuksille huudahdan!
Istun keskellä vuokrapalstaani keskikesän kuumuudessa. Saven tahrimaa rintakehääni pitkin valuvat iloiset hikivirrat. Pyyhkäisen hikeä otsaltani huokaisten tyytyväisenä, samalla tahrien kasvoni entistä pahemmin savella. Jatkan kevein mielin maan myllertämistä samalla jo siunaten mielessäni tulevaa runsasta satoa. Huomaan vesipulloni jonka pinnalla auringon säteet leikittelevät viettelevästi ja kimmeltävät lasipinnalla. Tartun pulloon ja juon ahnaasti. Sieluni riemuitsee tästä täyttymyksestä! Mitä yksinkertaisuuden ylistystä! Mitä tarkoituksenmukaisuutta! Huokaan onnesta. On aika ojentautua kuivahkolle savimaalle huilaamaan auringon päivetettäväksi. Kohta menen uimaan."
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Havahuin äske kaverin kaa jutellessa siihe, että mite miun läsnäolo jossai seurassa johtaa nykyää melkei aina jonkinlaisii terveys/ruokakeskusteluihi! En oo mielissäni tästä! Tuntuu nimittäi siltä, että monet nii hyvät ja syvät keskustelut on jääny vähemmälle sen takia, että oon ollu nii ravintopärinöissäni! Hyvät ja huonot puolensa sillä tietenki ja hyvää on ainaki se, että huomasin tän. On tietenki myös siistiä ja hauskaa että miun kautta ihmiset rupee miettii asioita omasta terveydestä. En siltikää haluu tuua asioita esille terveystyrkyttäjänä ja överihypettäjänä varsinkaa siin tapauksessa jos joku kokee sen negatiivisena!
Jääköön ruoka ja terveellisyys siis vähemmälle jutuissa! Muttei ruokailussa eikä tän blogin jutuissa :D
Mikä muu pärisee ku ruoka tänää? Heräsin tänä aamulla 05:45 ja fillaroin kirpeessä ilmassa 4km aamuteelle kaverille laajavuoree! Oli melko ytyt pakurisetit ja hauska erilaine aamu! Haukkalan lähde on place to be rauhallisessa aamuhämärässä. Harvemmi tulee kyl enää mentyy sitä kautta duunii ku alkaa olla nii kylmät aamut! Jokatapauksessa, keskustaapäi lähtiessä taivaanranta oli kultaa auringon noustessa ja auringon säteet kimals kultana jäisten pujon ja heinänkorsien varsilla! Syksy todellaki on kaunista!
Harmittaa ku on uimine jääny nii vähälle, innoissani vakuutin et jatkan läpi talven uimista mut tais jäädä toho lokakuunpuoleevälii aktiivine järvessä käymine! Nyt vielä vois käyä jotenkuten kait ilman saunaa, tuskin siitä ainakaa kipeeks tulis. Mut ei hölli se kävelymatka lähimmältäkää (alban) rannalta kämpille. Haastan kuitenki nyt itteäni, ennenku lumi tulee ni käyn järvessä ilman saunaa!
Oon myös fiiliksissä kirjottamisesta! Mitä enemmä oon sitä tehny sitä suuremmaks into vaa kasvaa! Voisin kokeilla jopa jonkun tarinan kirjottamista. Runot on myös mahtavia! Luovuutta ei voi ikinä kuitenkaa olla liikaa.
Hmm, ehkä joskus vielä kasvatan suurimman osan ruuastani ite!
Oon innostunu leikkimää kokkia viimeaikoina, mikä on ollu älyttömän hauskaa! Varsinki ruuan tekemine ilman reseptiä on mahtavaa! Tää inspiroi miuta tosi paljo!
Huomenna teen lisää raakasuklaata! On ollu siistiä huomata mite tekiessää oppii, ja jos jotai oon tehny ni suklaata. Enhä mie siltikää mikää kemisti oo, mutta HERKKUA tulee
Jääköön ruoka ja terveellisyys siis vähemmälle jutuissa! Muttei ruokailussa eikä tän blogin jutuissa :D
Mikä muu pärisee ku ruoka tänää? Heräsin tänä aamulla 05:45 ja fillaroin kirpeessä ilmassa 4km aamuteelle kaverille laajavuoree! Oli melko ytyt pakurisetit ja hauska erilaine aamu! Haukkalan lähde on place to be rauhallisessa aamuhämärässä. Harvemmi tulee kyl enää mentyy sitä kautta duunii ku alkaa olla nii kylmät aamut! Jokatapauksessa, keskustaapäi lähtiessä taivaanranta oli kultaa auringon noustessa ja auringon säteet kimals kultana jäisten pujon ja heinänkorsien varsilla! Syksy todellaki on kaunista!
Harmittaa ku on uimine jääny nii vähälle, innoissani vakuutin et jatkan läpi talven uimista mut tais jäädä toho lokakuunpuoleevälii aktiivine järvessä käymine! Nyt vielä vois käyä jotenkuten kait ilman saunaa, tuskin siitä ainakaa kipeeks tulis. Mut ei hölli se kävelymatka lähimmältäkää (alban) rannalta kämpille. Haastan kuitenki nyt itteäni, ennenku lumi tulee ni käyn järvessä ilman saunaa!
Oon myös fiiliksissä kirjottamisesta! Mitä enemmä oon sitä tehny sitä suuremmaks into vaa kasvaa! Voisin kokeilla jopa jonkun tarinan kirjottamista. Runot on myös mahtavia! Luovuutta ei voi ikinä kuitenkaa olla liikaa.
Hmm, ehkä joskus vielä kasvatan suurimman osan ruuastani ite!
Oon innostunu leikkimää kokkia viimeaikoina, mikä on ollu älyttömän hauskaa! Varsinki ruuan tekemine ilman reseptiä on mahtavaa! Tää inspiroi miuta tosi paljo!
 | ||||
| Tän nimi vois olla RAASTEISET SIENIRENKAAT SOOSSILLA |
Huomenna teen lisää raakasuklaata! On ollu siistiä huomata mite tekiessää oppii, ja jos jotai oon tehny ni suklaata. Enhä mie siltikää mikää kemisti oo, mutta HERKKUA tulee
maanantai 7. marraskuuta 2011
Viikon ruokaseuranta!
Heti alkuu pitää sanoo et olin melko laiska enkä jaksanu hirveesti panostaa, mut eihä sitä aina tarvi! Elikkä iha mielenkiinnosta ajattelin kirjottaa ylös viikon ajan et mitä syön ja tehä vähä silt pohjalta tutkimusta, jos jaksan ni saatan myös selvittää et mitä kaikkia mineraalei ja vitamiinei yms saan ja mitä jäi saamatta. Katotaa! Mutta tässä tää on kaikessa yksinkertasuudessaa!
Maanantai:
Aamu:
2 tabl Spirulinaa
2tl Chlorellaa
2tl MSM:ää
Pinaatti, porkkana, selleri mehua 5dl
Päivä:
Shasan voimamies smoothie
Ilta:
Porkkana, kaali, tofu, sipuli wokkia lautaselline
Ite tehtyä ruisleipää pari palaa
Tiistai:
Aamu:
2 tabl Spirulinaa
2tl Chlorellaa
2tl MSM:ää
Mehu 4 porkkanasta, puolikkaasta varsiselleristä, tomaatista ja kokonaisesta parsakaalista
Päivä:
"Keitto" Mungpavun iduista, avokadosta 3tomaatista ja punasipulista
(oli sairaan pahaa, koska idut oli liian vanhoja, eli kitkeriä)
Välipala:
1/2 Hunajameloni
Kourallinen gojimarjoja
Ilta:
Smoothie jossa oli: mustaherukkaa, chiaa, banaani, auringonkukansiemenii, kaakaonibsei, tocoo, lesitiiniä, palmusokeria, ripaus suolaa, kookosöljyä ja incamarjoja
(ostin ekaa kertaa lesitiiniä ja olin iha Uber fiiliksissä mausta minkä se anto! Oli myös hyvää seuraa eli överiherkkuhetki!)
Jälkiruuaks banaani, inca, goji suklaata minkä tuunasin kans lesitiinillä iha pommiks!
Iltapala:
Salaatti samoista mungpavuniduista (en vissii oppinu mitää :D) rucolasta, punasipulista, tomaatista, kurkusta, porkkanasta ja päälle avokadokastike! Ehkä hyvä seura pelasti tänki aterian.. Eivaa! Oli herkkua!
Lesitiini on El Bomb!
Keskiviikko:
Aamu:
1tl vitamiral green jauhetta
1tl Chlorellaa
Mehu 4 porkkanasta puolikkaasta selleristä, verigreipistä ja ½ kurkusta
Päivä:
Salaatti mungpavuniduista(eri satsi) rucolasta, avokadosta, tomaatista ja sipulista
(kaikkii salaatteihi aina reilusti mausteita ja esim tätä)
Välipala:
Pala suklaata ja banaani
Ilta:
Smoothie jossa oli: mustaherukkaa, chiaa, banaani, auringonkukansiemenii, kaakaonibsei, tocoo, lesitiiniä, palmusokeria, ripaus suolaa, raakakaakaota, carobjauhetta, kookosöljyä ja incamarjoja.
Iltapala:
Banaani
Torstai:
Aamu:
2 tabl Spirulinaa
2tl Chlorellaa
2tl MSM:ää
Mehu 5 porkkanasta, 2kourallisesta vehnänorasta, verigreipistä, ja 50g pinaattia
Päivä:
Smoothie jossa oli: mustaherukkaa, chiaa, avokado, hampunsiemeniä, kaakaonibsei, tocoo, lesitiiniä, palmusokeria, ripaus suolaa, raakakaakaota, carobjauhetta, kookosöljyä ja incamarjoja.
Ilta:
"Wokki" 1 parsakaalista, ½ keräkaalista, 2 porkkanasta, sipulista, tomaatista ja desistä hampunsiemeniä
(wokki tarkottaa et pyöräytän nää kaikki palmuöljyssä tai kookosöljyssä pannulla ja maustan)
Iltapala:
Vähän aikasempaa wokkia ja 2 kananmunaa
Perjantai:
Aamu:
2tl Clorellaa
2tabl Spirulinaa
2tl MSM
Mehu 6 porkkanasta, 3 kourallisesta pinaattia ja 2 kourallisesta vehnänorasta
Päivä:
Smoothie raakakaakaosta, lesitiinistä, carobista, chiasta, hampusta, banaanista, karpaloista, vaapukoista ja hunajasta
Ilta:
Eilisen wokin loppu ja päiväsen smoothien loppu
Suklaata jossa oli mm taateleita, incamarjoja, hampun- ja chia- siemeniä
Iltapala:
Appelsiini
Lauantai
Aamu:
2 tabl Spirulinaa
2tl Chlorellaa
2tl MSM:ää
Mehu 7 porkkanasta, kourallisesta vehnänorasta, 2 kourallisesta herneenversoja ja parista varresta selleriä.
Päivä:
Smoothie raakakaakaosta, mustaherukasta, kookosöljystä, carobjauheesta, chian- ja hampunsiemenistä
Jälkiruuaks suklaata
Ilta:
Loput päivällisestä smuuthiesta ja pien lautaselline spelttipuuroo puolukoilla
Kuvia viimeviikolta:
 |
| Kaupasta |
 |
| Aamupala |
 |
| Aamupala |
 |
| Idut |
 |
| Näillä meni sunnuntai ja meni muute tääki päivä! Tomaatti taateli sitruuna, öljy kastike onnistu täydellisesti! |
 |
| Pommi |
Elämä on täydellistä
Äske miulle aukeni ajatus elämästä ja sen täydellisyydestä. Kaikessa epätäydellisyydessään elämä on täydellistä!
Kaikki täydellisyyden tavottelu, ulkoapäin tulevien paineitten ja ennakko-odotusten alle alistumine ei johda ikinä mihinkäänn hyvään, se on kova ruoska joka piiskaa orjaa. Ikinä ei pitäis kiinnittää ensisijaisesti katsetta lopputuloksee keskenkaiken, vaa sensijaan asenteesee millä asiat tekee! Ite pyrin siihe, että teen kaiken kiittäen olosuhteista ja kiinnittäen huomion miun asenteesee millä sen teen. Miun ei tarvii sitoo itteäni ajatuksella, mitä jos epäonnistun, koska sillä ei oo merkitystä! Ja kun teen kaiken kokosydämestäni niinku tekisin sen Jumalalle ni lopputuloksella ei oo niinkää väliä! Tekemine on arvokkaampaa ku lopputulos! Varsinki ku tekee asiat Jumalalle ni Jumala pitää huolen kyllä lopputuloksesta!
Mikä yleensäkkää on se mittapuu millä mitataan meiän tekemisiä. Jos teet taidetta ja vertaat samalla itteäs johoki arvostettuu taiteilijaa ja mittaat siun onnistumista sitäkautta ni eikö siullekki tuu paha mieli? Ei elämässä voi oikeestaa ees onnistua tai epäonnistua, ainakaa meiän mittapuulla! On olemassa vaa ihmisten asettamia, yhteiskunnassa vallalla olevia rimoja jota ihmiset yrittää ylittää, ja kun eivät siihen pysty, masentuvat, surustuvat, ahdistuvat. Herää kysymyks, miks ihminen on asettanu tälläsen kompastuskiven omaa ja muitten elämään? Kukaa ei varmaa tiiä vastausta. Jos ja kun löytää vapauden elämässään ei oo enää väliä mitä muut ajattelee siun tekemisistä ja siusta, muista vaa välittää ja ajatella ite muita ni positiivisuus leviää! Muista nauraa! Ei pälyillen ja miettien mitä muut miettii miun naurusta vaa kasvot kohti korkeuksia ja sydämen pohjasta ulos vaa. Helppo harjotus on nauraa vaikka ei naurattaiskaa. Tee tekonaurua kovaa äänee ja rupee nauramaa sitte aidosti sille kui tyhmältä se saattaa kuulostaa. Ole vapaa!
Useesti vastaus on, Mutku mie, MINÄ, mie, miulle. Elämän lähestymine itsekkäästä perspektiivistä ei oo hyvä juttu. Itsekkyys ei tuota ikinä hyvää hedelmää. Totuus on kuitenki et antaessaan saa! Ku hymyilet muille ni saat takas hymyjä! Ku naurat, saat muutki nauramaa, joko yhtyneenä iloo tai hämmentyneenä siulle!
Jos tuntuu et elämässä on liikaa negatiivisiä asioita, voit varmasti helposti jättää suuren osan niistä pois valinnoilla. Osan voi ohittaa olankohautuksella. Viimesetki surut häviää ku asettuu kattomaa elämää oikeesta perspektiivistä! Puhun tätä omasta kokemuksesta.
Raha on nii suureks tehty asia mein yhteiskunnassa et siitäki on varmaa hyvä sanoo pari sanaa! Hyvä renki, huono isäntä? Sanoisin et huono renki, surkea isäntä! Mitä se ees on, paperin tai metallinpaloja joille ihmine on antanu kuvitteellisen arvon mikä ei perustu mihikää muuhu ku sen omaa liikkeellä olevaa määrää. Koko systeemin epävakaus vaa lisääntyy ku mammona liikkuu useimmiten virtuaalisena. Okei, eletää maailmassa missä valtaosa ihmisistä käyttää rahaa, ei siis voia täysin olla erossa siitä vaik haluttaiski! Voiaa silti olla mittaamatta omaa elämää sillä! Voiaa olla vapaita! Jokaine voi halutessaan hakee vaatteita myös roskiksesta ostoshelvettien sijaan, myös kirpputori on jees! Jokaine voi halutessaan kasvattaa ite ruokaansa, suuriaki määriä huolimatta siitä, että asuu esim kerrostalossa! Tässä tapauksessa joudut vaa valitettavasti luopumaa babylonin vedätysmätöstä ja kärsimää lume/valhenälkäpäissäs vierotusoireita hetken. Lisä, väri ja muut aineet aiheuttaa riippuvuutta! Oon aina arvostanu ja fiilistelly omavaraisuutta!
Rahalla voit tehä hyvää, ja voit antaa sitä hyväntekeväisyytee.. Helppoa! Nää asia toisin, Ilman rahaa voit tehä hyvää ja voit antaa myös hyväntekeväisyytee.. Vaikeeta! MIKS? Väittäisin että myö myös naamioidutaa rahan taakse! Rahalla rakastamine on todellaki vähäistä rakkautta, ja yleensäkki jos päähä on iskostunu ajatus että "rahalla saa" on vilpitön hyväntekeväisyys ehkä vaikeeta sillä! noh ehkä vähä epätäydelline aasinsilta.. :D
Miun oma syksy on ollu tosi ilosta ja nauruntäytteistä aikaa! Oon ymmärtäny elämästä paljo uutta ja tutustunu nii itteeni ku Jumalaaki lisää! Esimerkiks luin Veli Laurentiuksen: Jumalan Läsnäolon Harjoitus kirjan joka todellaki pärisee edellee! Jumala on läsnä kaikkialla ja vaikuttaa kaikessa. Mut omalla havainnoinnilla voiaa kieltäytyä huomaamasta sitä, ollaa vapaita kuitenki myös kieltäytymää! Linnuilla on siivet, mutta jos se pelkää lähtee lentoo, sen elämästä tulee surullisesti tosi rajallista, toki se voi juosta maanpinnassa ja hyppiäkki. Huomaa että hetken näin elettyään lintu unohtaa lentokykynsä, eli mitä pitempää lentämättä sitä vaikeempi lentää taas. Lihaksetki surkastuu käyttämättöminä! Eli jos se ei lennä sen elämästä jää puuttumaa valtava osa! Noh pyöritellääpä ajatusta että: Meiät on luotu Jumalan rakkauden kohteiks, jos ei eletä sen mukasesti se rajottaa mein elämää valtavasti! Jos ei oteta vastaa Jumalan rakkautta ei myöskää voia rakastaa eteenpäi sen suunnitelman mukasesti mikä mein jokasen elämällä on. Ilman tarkotusta täällä ei varmastikkaa oo mitää tai ketää! Ongelma on useesti kykenemättömyys selvittää oma tehtävä saatikka sitte elää siinä sen löydettyään. Tän ongelman ratkasu on Jumalassa! Ku oma lihasmuisti on kuollu eikä osata lentää tarvitaa kieltämättä apua! Jos uskalletaa myöntää et ei pärjätä ite ja unohetaa oma ylpeys ni voiaa lähestyy Jumalaa! Jeesus voi tehä vapaaks! Ei meitä oo tarkotettu itsenäisiks ja riippumattomiks niiku useesti omassa ylpeydessämme luullaa! Se on surullista mite harvoin nähää tällästen valheitten läpi! Totuus tekee vapaaks, eli ollakses vapaa siun täytyy oppia tuntemaa totuus. Kyse on kuitenki rakkaudesta. Kyse on rakkaudesta jota ei voia ikinä täysin käsittää mut saadaa aika-ajoin kokee palasia siitä! Ne on timanttisia hetkiä! Suosittelen unohtamaa järkeistämisen ja hyväksymää sen tosiasian, että elämä on täynnä paradokseja joitten läpi kannattaa mennä! Siunausta!
Huomioi! Tämä teksti saattaa olla epätäydellinen.
Kaikki täydellisyyden tavottelu, ulkoapäin tulevien paineitten ja ennakko-odotusten alle alistumine ei johda ikinä mihinkäänn hyvään, se on kova ruoska joka piiskaa orjaa. Ikinä ei pitäis kiinnittää ensisijaisesti katsetta lopputuloksee keskenkaiken, vaa sensijaan asenteesee millä asiat tekee! Ite pyrin siihe, että teen kaiken kiittäen olosuhteista ja kiinnittäen huomion miun asenteesee millä sen teen. Miun ei tarvii sitoo itteäni ajatuksella, mitä jos epäonnistun, koska sillä ei oo merkitystä! Ja kun teen kaiken kokosydämestäni niinku tekisin sen Jumalalle ni lopputuloksella ei oo niinkää väliä! Tekemine on arvokkaampaa ku lopputulos! Varsinki ku tekee asiat Jumalalle ni Jumala pitää huolen kyllä lopputuloksesta!
Mikä yleensäkkää on se mittapuu millä mitataan meiän tekemisiä. Jos teet taidetta ja vertaat samalla itteäs johoki arvostettuu taiteilijaa ja mittaat siun onnistumista sitäkautta ni eikö siullekki tuu paha mieli? Ei elämässä voi oikeestaa ees onnistua tai epäonnistua, ainakaa meiän mittapuulla! On olemassa vaa ihmisten asettamia, yhteiskunnassa vallalla olevia rimoja jota ihmiset yrittää ylittää, ja kun eivät siihen pysty, masentuvat, surustuvat, ahdistuvat. Herää kysymyks, miks ihminen on asettanu tälläsen kompastuskiven omaa ja muitten elämään? Kukaa ei varmaa tiiä vastausta. Jos ja kun löytää vapauden elämässään ei oo enää väliä mitä muut ajattelee siun tekemisistä ja siusta, muista vaa välittää ja ajatella ite muita ni positiivisuus leviää! Muista nauraa! Ei pälyillen ja miettien mitä muut miettii miun naurusta vaa kasvot kohti korkeuksia ja sydämen pohjasta ulos vaa. Helppo harjotus on nauraa vaikka ei naurattaiskaa. Tee tekonaurua kovaa äänee ja rupee nauramaa sitte aidosti sille kui tyhmältä se saattaa kuulostaa. Ole vapaa!
Kysy:
Miks en hymyilis
Miks en olis hyvä muille
Miks en rohkasis
Miks en auttais
Useesti vastaus on, Mutku mie, MINÄ, mie, miulle. Elämän lähestymine itsekkäästä perspektiivistä ei oo hyvä juttu. Itsekkyys ei tuota ikinä hyvää hedelmää. Totuus on kuitenki et antaessaan saa! Ku hymyilet muille ni saat takas hymyjä! Ku naurat, saat muutki nauramaa, joko yhtyneenä iloo tai hämmentyneenä siulle!
Jos tuntuu et elämässä on liikaa negatiivisiä asioita, voit varmasti helposti jättää suuren osan niistä pois valinnoilla. Osan voi ohittaa olankohautuksella. Viimesetki surut häviää ku asettuu kattomaa elämää oikeesta perspektiivistä! Puhun tätä omasta kokemuksesta.
Raha on nii suureks tehty asia mein yhteiskunnassa et siitäki on varmaa hyvä sanoo pari sanaa! Hyvä renki, huono isäntä? Sanoisin et huono renki, surkea isäntä! Mitä se ees on, paperin tai metallinpaloja joille ihmine on antanu kuvitteellisen arvon mikä ei perustu mihikää muuhu ku sen omaa liikkeellä olevaa määrää. Koko systeemin epävakaus vaa lisääntyy ku mammona liikkuu useimmiten virtuaalisena. Okei, eletää maailmassa missä valtaosa ihmisistä käyttää rahaa, ei siis voia täysin olla erossa siitä vaik haluttaiski! Voiaa silti olla mittaamatta omaa elämää sillä! Voiaa olla vapaita! Jokaine voi halutessaan hakee vaatteita myös roskiksesta ostoshelvettien sijaan, myös kirpputori on jees! Jokaine voi halutessaan kasvattaa ite ruokaansa, suuriaki määriä huolimatta siitä, että asuu esim kerrostalossa! Tässä tapauksessa joudut vaa valitettavasti luopumaa babylonin vedätysmätöstä ja kärsimää lume/valhenälkäpäissäs vierotusoireita hetken. Lisä, väri ja muut aineet aiheuttaa riippuvuutta! Oon aina arvostanu ja fiilistelly omavaraisuutta!
Rahalla voit tehä hyvää, ja voit antaa sitä hyväntekeväisyytee.. Helppoa! Nää asia toisin, Ilman rahaa voit tehä hyvää ja voit antaa myös hyväntekeväisyytee.. Vaikeeta! MIKS? Väittäisin että myö myös naamioidutaa rahan taakse! Rahalla rakastamine on todellaki vähäistä rakkautta, ja yleensäkki jos päähä on iskostunu ajatus että "rahalla saa" on vilpitön hyväntekeväisyys ehkä vaikeeta sillä! noh ehkä vähä epätäydelline aasinsilta.. :D
Miun oma syksy on ollu tosi ilosta ja nauruntäytteistä aikaa! Oon ymmärtäny elämästä paljo uutta ja tutustunu nii itteeni ku Jumalaaki lisää! Esimerkiks luin Veli Laurentiuksen: Jumalan Läsnäolon Harjoitus kirjan joka todellaki pärisee edellee! Jumala on läsnä kaikkialla ja vaikuttaa kaikessa. Mut omalla havainnoinnilla voiaa kieltäytyä huomaamasta sitä, ollaa vapaita kuitenki myös kieltäytymää! Linnuilla on siivet, mutta jos se pelkää lähtee lentoo, sen elämästä tulee surullisesti tosi rajallista, toki se voi juosta maanpinnassa ja hyppiäkki. Huomaa että hetken näin elettyään lintu unohtaa lentokykynsä, eli mitä pitempää lentämättä sitä vaikeempi lentää taas. Lihaksetki surkastuu käyttämättöminä! Eli jos se ei lennä sen elämästä jää puuttumaa valtava osa! Noh pyöritellääpä ajatusta että: Meiät on luotu Jumalan rakkauden kohteiks, jos ei eletä sen mukasesti se rajottaa mein elämää valtavasti! Jos ei oteta vastaa Jumalan rakkautta ei myöskää voia rakastaa eteenpäi sen suunnitelman mukasesti mikä mein jokasen elämällä on. Ilman tarkotusta täällä ei varmastikkaa oo mitää tai ketää! Ongelma on useesti kykenemättömyys selvittää oma tehtävä saatikka sitte elää siinä sen löydettyään. Tän ongelman ratkasu on Jumalassa! Ku oma lihasmuisti on kuollu eikä osata lentää tarvitaa kieltämättä apua! Jos uskalletaa myöntää et ei pärjätä ite ja unohetaa oma ylpeys ni voiaa lähestyy Jumalaa! Jeesus voi tehä vapaaks! Ei meitä oo tarkotettu itsenäisiks ja riippumattomiks niiku useesti omassa ylpeydessämme luullaa! Se on surullista mite harvoin nähää tällästen valheitten läpi! Totuus tekee vapaaks, eli ollakses vapaa siun täytyy oppia tuntemaa totuus. Kyse on kuitenki rakkaudesta. Kyse on rakkaudesta jota ei voia ikinä täysin käsittää mut saadaa aika-ajoin kokee palasia siitä! Ne on timanttisia hetkiä! Suosittelen unohtamaa järkeistämisen ja hyväksymää sen tosiasian, että elämä on täynnä paradokseja joitten läpi kannattaa mennä! Siunausta!
Huomioi! Tämä teksti saattaa olla epätäydellinen.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Nyt kyllä höllii!
Missä olet ollut LESITIINI? Missä olet ollut koko elämäni ajan. Eniveisseis, nyt oon löytäny sen enkä aio luopua! Kuinka hyvältä maistukaa lesitiinillä kermaseks tuunattu Raaka BANAANIgojiINCA suklaa! Toine tän päivän höllittely oli Mustaherukka smoothie missä yhisty marjojen ihana raikkaus mitä täydens lesitiinin kermasuus! Molemmat maut yhtäaikaa suussa, kuvittele kermane täyteläine ja samaa aikaa myös nii raikas makuelämys mitä täydens viel kookosöljy! Se kaikki lasissa herkullisena iltaruokana, terveellistä, taivaallista huhhuh! Elämä on nannaa! Tällä hetkellä jääkaapissa on viel 1/4 tosta levystä jäljellä, yritän säästää huomiseks mut pahalta vaikuttaa. Tunnen pohjatonta halua käyä vetäsee sen kaiken naamarii!
 |
| Kermasentäyteläine sanatloppuukeske, suklaa |
Lainasin kirjastosta hauskan ja hyvän opuksen jonka nimi on: Hellaton kokki, kirjoittanut Mea Salo.
Ihmiset on miultaki monesti kysyny saman ikuisen kysymyksen et "mistä saat proteiineja?" En tiiä moniko yhä luulee et lihaa tarvittais muka johoki.. Tässä on hyvää läppää: "Mistä kasvissyöjäeläimet kuten gorilla saavat tarvitsemansa proteiinit? Gorillat ovat kokoonsa nähden vahvimpia nisäkkäitä. Ne onnistuvat saamaan ruuastaan kaikki tarpeelliset ravintoaineet proteiineja, kalsiumia ja rautaa myöten, ja niillä on lähes kokonaan sama DNA kuin ihmisellä. Gorilla syö muun muossa kasvien lehtiä, silmuja, varsia, juuria ja hedelmiä"
Lihaa kehutaan sen täydellisestä aminohappokoostumuksesta. Kasvikunta vastaa tähä heittämällä peliin esim tattarin, quinoan sekä hampun- ja pellavansiemenet joissa on myös täydellinen aminohappokoostumus. Myös käyttämällä muita kasvikunnan tuotteita rikkaasti voi saada kaikki tarpeelliset aminohapot elimistöönsä!
 |
| Näissä on mm. korkealuokkaista proteiinia, rautaa, kaliumia ja C-vitamiinia |
Vielä voitais tarkastella itteämme.. Meillä on terävät raatelukynnet niiku lihansyöjillä luonnossaki, kulmahampaat jolla jauhaa vaikka kui sitkeä kyljys sellasenaa. Suolisto nyt sattuu olemaa muutevaa pitkä ku kasvissyöjäeläimillä. "Kun saalistajaksi julistautunut ihminen poimii eläinkuntaa marketin kylmäaltaasta, voisi kysyä, miltä tuntui saalistus ja pitkäänkö piti väijyä" Hahaa, hyvää yötä kaikille, lähen syömää suklaata tästä!
 |
| Aavikolla maistuu ananas! (sori kuvanlaatu) |
.
Puolimaratonista palautumisesta ei oikeestaa voi ees puhuu koska ainaki omien tuntemusten perusteella palauduin parissa tunnissa. Ei väsyttäny, ei särkeny. Seuraavinakaa päivinä ei särkeny ku vähä reisilihaksia, eikä niitäkää sen enempää ku normi 5km lenkin jälkee! Nyt oon ottanu rauhallisesti ja ollu juoksematta pari päivää tänää tai huomenna vois lähtee! Peace!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)