"Mitä on joutilaisuus? Nykyisin sanaa käytetään useimmiten halventavassa mielessä. Joutilas ihminen on laiskuri, pinnari, velttoilija, lorvailija, yhteiskunnalle hyödytön nahjus, siipeilijä jolla ei ole sen vertaa itsekuria että ryhtyisi kunnon töihin. Tämä on siis tavanomainen näkemys.
Me sen sijaan uskomme, että joutilaisuudella on vuosisatojen mittainen rikas ja kunniakas perinne. Joutilaisuus paljastuu yhä uudestaan siksi, mitä se todellisuudessa onkin: piittaamattomuutta maailman vaatimuksista, yksilön kapinaa auktoriteetteja vastaan, mielihyvää, henkistä harjoitusta. Työmoraali osoittautuu varsin uudeksi ilmiöksi, jonka tarkoituksena on saada ihmiset raatamaan synkissä loukoissa mitättömän palkkion toivossa. Kuten kirjasta käy ilmi, joutilas ihminen ei suinkaan ole yhteiskunnalle haitallinen rahareikä vaan tosiasiassa suoranainen pyhimys. Joutilaat ovat puhtaita ja ylväitä.
Antologian kokoamista aloittaessamme arvelimme, että joutilaisuuden hirstoriaa ei olisi viety asiakirjoihin yhtä huolellisesti kuin suoranaisen kapinan, sillä joutilaisuus käyttää yhteiskunnallisen kritiikin keinona vihjausta, ei vallankumousta. Tutkimus osoitti kuitenkin luulon vääräksi. Tyhjäntoimittamisen olemuksesta on painettu valtavasti mietelmiä, työyhteiskunnan murtamisen puolesta on esitetty suuret määrät vetoomuksia, työntekijät ovat keplotelleet itselleen lukemattomia sairaslomapäiviä., menneet lakkoon, pysyneet vuoteessa - ja kun katselee suurkaupungin kiirehtiviä matkaajia ja kiukkuisia puhelinsoittoja, kaikki näyttää olleen turhaa. Silti, kuten Joad sanoi: "Joka aikakauden täytyy uudestaan saavuttaa mielen ja hengen voitot." Perustimme The Idler -lehden vuonna 1993 juuri nämä voitot mielessämme. Lehden tarkoituksena oli kartoittaa sekä velttouden salattua historiaa että joutilaisuuden nykyisten kannattajien ajatuksia. Ne, jotka tulivat täysi-ikäisiksi kahdeksankymmentäluvun liuetessa joukoksi särkyneitä materialistisia unelmia, löysivät itsensä työntekokulttuurista, jota piinasivat väärät teoriat johtamisesta ja jossa työntekijät kulkivat epävarmoina ja allapäin. Se nuoriso, joka oli pureskellut kynsinauhansa pähkäillessään mihin thatcherilaisen menestyskulttuurin tarjoamaan uraan hyppäisi, oppi nopeasti että vaihtoehdot eivät olleetkaan tarkoitettu kenelle tahansa ja että mahdollisuuksien sekamelskasta johti ulos vain yksi tie: keskinkertaisen koulutuksen kautta keskinkertaiseen työhön.
Kokosimme tämän antologian siinä toivossa, että laiskan kirjallisuuden yhteenlaskettu toimettomuus työntäisi lopultakin Sisyfoksen kiven kukkulan yli ja me kaikki voisimme vieriä iloisina alas ruohon peittämää rinnettä, joka olisi loppuelämämme mittainen. Se olisi melkoinen voitto. Sitä odottaessamme tyydymme antamaan sen yhden saman neuvon, joka löäytyy kaikesta joutilaasta ajattelusta: Älä tee mitään. Älä ainakaan tee mitään, josta et pidä. Anna asioiden järjestyä itsestään. British Libraryssa viettämämme tutkimuksen tunnit eivät tuottaneet paljoakaan aineistoa, vaan kokoelmamme ehtymättöminä lähteinä toimivat huvin vuoksi tehdyt puhelinsoitot, sattumalta käteen osuneet kirjat sekä kaupat, joissa sopivat opukset tuntuivat hyppäävän hyllyiltä suoraan syliimme."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti