Innostavaa

Omena

Koska ihmismieli tapaa tyytymättömänä tavotella suuria, saamattomia asioita ja haikailla maaillisten turhakkeiden perään; olisi parempi tehdä tahdon valinta. Valita se tie, joka on kokoajan avoinna siun eessä. Köyhyys on olotila jota kammoksutaan, eikä tahdota omalle osalle. Eikö köyhyydesta teekkin surkuteltavaa juuri meidän oma asenne sitä kohtaan? Eivätkö juuri vallalla olevat käsitteet ja mielipiteet saa meidät suhtautumaan minimalistiseen elämäntyyliin vieroksuvasti. Yhteiskunta ja sen herrat kravaatit kaulassa sanovat: Osta & Omista. Siinäkö avaimet onneen? Entäs jos valitsisit itse "köyhyyden" omalla vapaalla tahdollasi. Jos asettaisit kaiken, joka mielletään köyhyytenä, erittäin tavoittelemisen arvoiseksi ja yleväksi mielessäsi. Etkö silloin lakkaisisikin olemasta tyytymätön? Etkö silloin olisikin onnellinen? Tämä tietenkin vaatii, että näet sielusi silmillä elämän (käytämpä esimerkkinä omenaa) ikäänkuin omenana. Mitä enemmän peität tätä omenaa kinuskilla, sitä vähemmän enää näet elämän syvintä olemusta. Saatat kenties ajatella, että kuorruttamalla elämäni tällä ja tuolla teen siitä makeamman. Mutta etkös vain eristäkkin itsesi tuosta kuulaasta ja hohtavasta omenankuoresta, jota tulisi ihastella sellaisenaan? Pahimmassa tapauksessa olet paistanutkin omenan tuhoten siitä entsyymit ja ravinteet, mitäikinä tämä sitten tarkoittaakaan.
 Oikeastaanhan omena tulisi syödä sellaisenaan. Kun edelleenkin ajattelemme omenaa elämänä; omena on elämä, mikään muu ei sitä ole.  Pääsemme johtopäätökseen että, mitä enemmän haluat suussasi maistaa elämän suloista makua, sitä vähemmän siellä saa olla muuta kuin omenaa. Eli syö omena sellaisenaan maistaaksesi elämän puhtaimpana ja raikkaimpana.
 Siemenkotana voiaa tietysti nähä erilaisia asioita, ihmisestä riippuen. Joku ajattelee Jumalaa kuorrutteena kun taas ite pidän sitä siemenkotana. Toivottavasti kukaa ei kuitenkaa pidä jotain materiaa syvimpänä olemuksena elämälle. Samaa mieltä kuitenki voi olla varmasti siitä ettei kuitenkaa oo olemassa ku yks siemenkota eli totuus. Asia, joka antaa kaikelle merkityksen. Tää on varmasti löytämisen arvonen asia! Voiaa myös siis nähä tätäki kautta kaikenmaailman kuorrutteet omenan päällä huonoina, koska ne lisää välimatkaa pinnasta kotaan.
 Mietippä siis tätää: Mitä on elämä?

Purjevene

Elämäs on purjehdus

ei sen väliä, onko kompassisi kallis

ei sen paljon tulis harmittaa

jos reikä löytyy purjeestas

Sul kenties ei pehmyt laveri oo

maalipinta venhonkin rakoilee.

Vaan sanonpa sulle tän!

Samat tuulet meit eteen vie

Samat mainingit venhosia lyö

Ei, ei ratkaise väri venehen

Ei nimi, saatikka ruorin muoto

Tärkeint ompi sisimpäs

Ja rakkaus purjehdukseen.

Iloitse, sulla vene on, saat nähdä maailmaa

Riemuitse oi sydän rinnassain

käyn innoissani purjehtimaan.

Onni sydämmessäni

käyn kohti kaukaista rantaa.

Hyvää mieltä

Tulipas hyvä, vapaa ja kevyt olo ku sujautin kaikenmaailman turhat lomakkeet ja paperit silppurista läpi äske. Oon säästäny niitä ajatuksella, että näitä tarvii vielä. En tarvii. Turhaa kantaisin niitä mukana. Sinne meni todistukset, verokortit, kelapäätökset yms lappuset. Lukiotodistuksen sentään säästin, ajattelin et Isä ja Äiti saattais haluta pitää sen. Jatkossa, ei enää ylimäärästä paperia miun elämää!
 Ne, mitä halusin säästää skannasin ja laiton tänne.

Ajatuksia

Missä on se suuri seikkailu, suuri taistelu jota kaipaa ihminen? Oi, onko se liikenneruuhkissa, autoteillä? Onko se kokouksissa, riidoissa tai laskujenmaksamisessa. Onko se kamppailu velkojan kahleita vastaan? Mikä on se mies joka päivät pääksytysten istuu koneella taikka tuijottaa televisiota? - Se on kuollut mies.
 Mitä onkaan tapahtunu poikavuosien miekoille ja linnoille, hurjille seikkailuille? Vaihdoitko ne huomaamatta mustekynään, tietokoneen näyttöön ja toimistoon? Huomasitko millo aloit kuolla? Missä on hurjat orit, auringonlaskut, revolverit? Onko tilalle tullu autot ja asuntolainat?

Edwin Robinson - Miniver Cheevy

Miniver Cheevy, lapsena kohde ilkkujain,

hinteläks jäi, kun vuotten tyrskyt koki.

Hän itki syntymänsä päivää, itki vain,

ja syytä oli, oli toki.

Entisaika kiehtoi Miniverin mieltä,

säihde miekkain, askel sotaratsujen.

Uljaan soturnäyn jos tapas sieltä,

täytti riemu mielen miekkosen.

Miniver syntyi liian myöhään maailmaan.

Tätä pohti, mietti päätä raapien.

Sitten yskäs, piti sitä osanaan

ja jatkoi eloaan ryypäten.

Elämää voi elää myös muuten ku meille opetetulla tavalla! Värväydy vaikkapa luomumaatilalle hommiin! Neljän tunnin päivittäistä työtä vastaan monet lupaa tarjota ruuan ja majotuksen. Mihin tarviit puuduttavia vuosia koulunpenkissä, asuntolainaa saatikka uraa? Tietysti on oleellista selvittää ensin, että mitä tahdot elämältä? Tahdotko käyttää elämästäs 20vuotta asuntomaksuihi kuluvien rahojen tienaamiseen? Vai tekisitkö jotain muuta? Oisitko niin rohkee että valitsisitki kulkea omaa polkua. Väitän, jos meet sitä tietä mitä kaikki muutki, ni kuolinvuoteella kadut katkerasti. Uskalla! Kokeile! Elä!

Robert Frost - The Road Not Taken

Two roads diverged in a yellow wood,
And sorry I could not travel both
And be one traveler, long I stood
And looked down one as far as I could
To where it bent in the undergrowth;

Then took the other, as just as fair,
And having perhaps the better claim
Because it was grassy and wanted wear,
Though as for that the passing there
Had worn them really about the same,

And both that morning equally lay
In leaves no step had trodden black.
Oh, I marked the first for another day!
Yet knowing how way leads on to way
I doubted if I should ever come back.

I shall be telling this with a sigh
Somewhere ages and ages hence:
Two roads diverged in a wood, and I,
I took the one less traveled by,
And that has made all the difference.

Matkustamisesta ja ajasta

Eräs henkilö sanoi minulle: "Ihmettelen ettet säästä rahaa, kun kerran matkustelet mielelläsi. Sinähän voisit lähteä junalla Fitchburgiin vaikka jo tänään. Näkisit maata." Mutta minäpä olenkin viisaampi. Olen oppinut että nopein matkalainen on se, joka kulkee jalan. Sanon ystävälleni: "Kokeilkaamme ajatusleikkinä, kumpi ehtii ensin perille. Matkaa on kolmekymmentä mailia, kyytimaksu yhdeksänkymmentä senttiä. Se on melkein päivän palkka. Muistan, kuinka tämän rautatien rakentajien palkat olivat kuusikymmentä senttiä päivässä. No, minä lähden nyt patikoimaan, jotta ehdin Fitchburgiin ennen yötä. Olen matkannut siihen tapaan viikonkin. Sinun täytyy sillävälin ansaita kyytirahasi. Pääset perille joskus huomenaamulla tai kenties jo tänä iltana, jos olet onnekas ja saat ajoissa jonkun hanttihomman. Sen sijaan että olisit jo matkalla, oletkin vielä täällä töissä enimmän osan päivää. Ja edelleen: jos rautatie ulottuisi maailman ympäri, uskoisin pysyväni edelläsi, ja mitä tulee maan näkemiseen ja vastaavanlaiseen kokemuksen kartuttamiseen, niin sellaisen saisit uskoakseni unohtaa kokonaan."

Lainaus Thoreaun kirjasta "Walden"

Opiskele elämää, älä turhuutta

"Kuinka nuoret voisivat oppia paremmin elämään kuin ryhtymällä heti kokeilemaan elämistä? Uskoakseni tämä harjoittaisi heidän hengenelämäänsä yhtähyvin kuin matematiikka. Jos tahtoisin nuorukaisen oppivan jotakin esimerkiksi taiteista ja tieteistä, en suinkaan noudattaisi yleistä tapaa, jonka mukaan hänet olisi lähetettävä jonkun professorin hoteisiin, missä opetettaisiin ja harjoitettaisiin kaikkea muuta paitsi elämisen taitoa. Siellä hän tarkastelisi maailmaa teleskoopin tai mikroskoopin läpi, muttei koskaan omin silmin: hän opiskelisi kemiaa oppimatta koskaan tekemään leipää itselleen, tai mekaniikkaa tajuamatta sen ansioita. Hän keksisi uusia Neptunuksen piiriin kuuluvia kiertolaisia eikä silti koskaan erottaisi roskaa omassa silmässään tai sitä, minkä tai kenen piiriin hän itse kuuluu. Tutkiskellessaan hirviöitä etikkapisarassa häneltä jäisi huomaamatta, kuinka hänen ympärikkään parveilevat hirviöt ahmaisevat hänet. Kumpi edistyy kuun loppuun mennessä -sekö poika, joka on valmistanut itselleen linkkuveitsen itse kaivamastaan ja sulattamastaan malmista ja joka on opiskellut vain sen verran kuin sen valmistaminen on vaatinut -vai toinen poika, joka on tällävälin osallistunut opinahjonsa metallurgian luennoile ja saanut isältään hienolaatuisen Rodgersin kynäveitsen? Kumpi heistä saa luultavimmin haavan sormeensa?"

-Katkelma Thoreaun kirjasta "Walden"

Retiisit kasvaa alle kuukaudessa siemenen istuttamisesta tän kokosiks

Ajasta ja aikatauluista

"Varjot hiipivät majan ovesta sisään, ja koska oli utelias tietämään miten kauan oli kulunut, Dunbar sujautti kätensä housujensa sisään ja veti esiin koruttoman vanhan taskukellon, joka oli ollut hänen isänsä. Vietyään sen kasvojensa lähelle hän näki että se oli pysähtynyt. Hän harkitsi hetken yrittäisikö panna sen arviolta aikaan, mutta laskikin sen sijaan vanhan kuluneen aikaraudan vatsansa päälle ja vajosi mietteisiinsä. Mitä merkitystä ajalla olisi nyt hänelle? Mitä merkitystä sillä oli koskaan? No jaa, ehkä se oli tarpeen esimerkiksi esineiden, ihmisten ja aineiston siirtelyssä. Ruuan kypsentämisessä sopivaksi. Kouluja, häitä, kirkonmenoja ja työhön lähtöä varten. Mutta mitä merkitystä sillä täällä oli? Luutnantti Dunbar kiersi sätkän ja ripusti perintökalun sopivaan koukkuun puoli metriä vuoteen yläpuolelle. Hän tuijotti tupakoidessaan kellotaulun numeroita ja ajatteli miten paljon tehokkaampaa olisi tehdä työtä, kun ihminen tuntisi pitävänsä siitä, syödä kun olisi nälkäinen, nukkua kun nukuttaisi."

-Kirjasta "Tanssii susien kanssa"

Kasvimaalla on alkanu tapahtumaan!

Auringonkukat ja Lohikäärmepavut

Retiisiä

Lehtikaali

En muista, saattaa olla inca-marja

En muista, saattaa olla inca-marja. Jompikumpi näistä on se. Toisesta en tiiä.

Herneitä

Kesäkurpitsa. Yks pien kurpitsa jo löytyy!!

Kevätsipulia

Retiisi/Porkkanapenkki

Härkäpapuja

Jotkut isot ja mangoldia välissä

Mangoldipenkki

Mahtavaa!

Ajatuksen virtaa

Elämä on ihmeellistä ja kaunista, luonto on paikka, jossa on hyvä olla, hyvä pysähtyä, hyvä viipyä. Kaipaan pois kaupungista. En tahdo pakokaasuja. En tahdo.
 Tahdon juosta ylös vuorenrinnettä kunnes en enää jaksa. Tahdon seistä autiolla rannalla , ottaa  kehollani vastaan noita hyisiä aaltoja joita lohduton meri lähettää rantaan. Tahdon jahdata auringonlaskua, juosta syvälle länteen. Tahdon löytää raikkaita lähteitä ja juoda niistä. Tahdon löytää ikivanhoja puita ja kiipeillä niissä. Tahdon viipyä hetken sammalmättäällä ja tuntea sen pehmeyden.
 En tahdo enää sanoja, tahdon tekoja. En tahdo enää pelkkää romantisointia. Tämä on kaipuu.

 Löysimpä kauniin biisin! Tätä kuuntelen, sydämmessä kaipuu. Luulen kyllä että kaikki tää viestittää vaa maallisen elämän vajaavaisuutta. Tää jano ei voi tässäajassa ikinä täysin sammua. Tulevaa odotan. Silti tää tuli rinnassa ajaa miuta kokoaja kohti repäsyjä. Kokoaja rakennun kohti sitä elämää jota miun sydän kaipaa. Haluun irti kaavoista. Haluun kauas poluista, niin paljon kuljetuista. Haluun sinne missä vehreä saniaismatto hyväilee paljaita jalkojani kun kävelen. Haluan kävellä. Kaipaan raikasta vuoristoilmaa. Kaipaan elämän sykettä jota kokee ku kaikki turha on karistettu harteilta. Pois alta tuntemattomien ikeiden. Ei muuta iestä kuin se jota on kevyt ja hyvä kantaa. Kaipaan sinne, missä seuraan lintujen kasvua. Missä seuraan heiveröisten ensiräpytysten muuttuvan ja voimistuvan, kasvavan huumaavaksi pauhuksi, vahvoiksi lyönneiksi jotka halkoo ilmaa! Tahdon hämmästuksestä kaatua, haukkoa ilmaa ku henki on nii salpautunu ihmeistä joita nään. Kaipaan nähdä ihmeitä, kaipaan jotai suurempaa tähä elämää. Todellisempaa läsnäoloa, Hengentäyteyttä. Vahvempaa yhteyttä. Aidommi vielä olla osa suurta kokonaisuutta, tai itseasiassa sen todeksnäkemistä.

Polku

Oi, niin tuttu ja turvallinen ois

tuo polku paljon kuljettu

Istutuksin koristellut

ompi sen penkeret

Sitä veikot surulliset ilott' astelee

vaan eipä tiedä vapaudesta

kurjat raukat nuo

Voi, syvä on ton polun ura

yli reunojen et nää

Ei pohjallensa aurinko

valoa suloistansa luo

Mut tossa maassa makais tikkaat

jos sa hetkeks havahdut

Ällös katseista vangittujen

sä liikaa huolehdi

Vaik pelkos olis hirmuinen

luulotkin sua lyö

Niin häkkis murra lintunen

se pelkkää usvaa on

Runoilu on mahtavaa! Ala kirjottamaan runoja

Elätkö?

Käytätkö aikas siihen että pehmustat elämää, yrität muokata sitä, tehä siitä turvallisen ja kontrolloidun, vai käytätkö aikas elämän elämiseen ja sen moninaisen rikkauden kokemiseen puhtaana, käsittelemättömänä, raakana?

Heittäydy

Mitä on kokea olonsa turvalliseksi. Tieto mistä tulee ja minne menee, sen tuoma varmuus. Luottamus suurempaan voimaan joka kantaa maallisen vaelluksen jälkeen. Voimaan jolla on hyvä tahto. Omassa tapauksessani Jeesukseen.
 Ootko hakenu turvallisuutta elämääsi keräämällä tavaroita ympärille, täyttäny elämääsi asioilla, jotka vie siun ajatuksia pois kiperimmistä kysymyksistä. Pois ytimestä. Elämä ei oo tavara, elämä on asia, tuntematon matka jota tulee syleillä, joka tulee elää. Jos oikeesti haluaa siis elää niin syytä on keskittyä just elämän syvimpään olemukseen ja syvimpiin kysymyksiin.
 Ihminen kokee olevansa turvassa omistaessaan varmuuden rakkaudesta. Rakkauden voi vaa löytää laskemalla irti omasta, lakatessa ite hallitsemasta ja kontrolloimasta omaa pientä elämää. Lakkaa pitämässä pystyssä kulisseja joilla näytät muille mite hyvä elämä siulla on, mite oot onnelline ja mite suoriudut hyvi kaikessa. Opettele olemaa oma heikko itses. Siinä on vahvuus joka kantaa. Siinä on todellista vahvuutta. Jos keräät ympärilles ihmisiä ja objekteja jotka pitää siut kiireisenä, jonkun tunteen vallassa tai muute vaa poissa omasta sisimmästä ni et voi oikei löytää tarkotusta. Piät vaa ittes kiireisenä ja pakenet todellisuuden kohtaamista. Ihmiskunta kokonaisuudessaan taitaa olla aika suurella pakomatkalla juurikin nyt. Ollaan paettu luonnosta, sen arvaamattomuudelta, kontrolloimattomuudelta ja vaarallisuudelta. Ollaan kaupungeissa, joissa näennäisesti ollaan turvassa, kaupungeissa joissa monet elää kontrolloiden ja halliten omaa elämäänsä jota oravanpyörässä eletään. Monessa tapauksessa ollenkaan pysähtymättä. Ollaan ehkä unohettu se että elämä on ikäänku mehutiiviste jota ei tuu laimentaa, joka tulee nauttia sellasenaan, tujuna pakettina joka hätkäyttää ja ravistelee. Ollaan eletty jo niin pitkään eroutuneena että pelätää laskee irti varmuudesta, pelätään seinien kaatumista päälle. Mutta miten voit luottaa Jumalaan jos ite hallitset ja kontrolloit? Sillon et anna tilaa Jumalalle, sillon et anna tilaa ihmeille elämässäs. Ja kun joku kysyy että mitä kuuluu, on vastaus monesti: "Ei ihmeempiä". Kuinka surullista!
 Oon myös miettiny paljon niitä sanontoja joita ollaa opittu hokemaan, joita käytetään päivittäin ilman erityisempää tutkiskelua. "Ei tässä", "Ei hirveempiä", "Iha ookoo", "Sairasta", "Mitäs tässä". Onko mein elämät oikeesti näin tylsiä??! Jos syleiltäis tuntematonta ja luottavaisin mielin Jumalaan laskettais irti, ni ei varmastikkaan enää kuulumisia kyseltäessä vastattais tuollatavalla!
 Kysy iteltäs millon koet oikeesti eläväsi. Sillo ku elämä on sellasta, mihin oot tottunu, ennalta arvattavaa, ennalta suunniteltua ja "turvallista" vai silloin ku seuraavana hetkenä voi tapahtua mitä vaan, suunnittelematonta, täynnä yllätyksiä, odottamattomia käänteitä ja ihmeitä! Jos suunnittelet kaiken ite ei tilaa ihmeille vaan yksinkerasesti jää. Tilaa on vaan pettymyksille ku omat hankkeet ei onnistukkaan eikä asetetut rimat ylitykkään.
 Kokeile elää päivä suunnittelematta! Älä sovi tapaamisia, älä suunnittele etukäteen syömisiä, ehkä tapaat just sen ihmisen, joka siun on tarkotustaki tavata, ehkä tän tapaamisen myötä myös ruoka järjestyy. Koita kattoo mahollisimman vähä kelloa, aika kuluu jokatapauksessa, vahtimattakin. Jos et oo suunnitellu päivää täyteen etappeja joista täytyy nopeesti rientää seuraavaan, myös kiire katoaa. Voit opetella luottamaan Jumalaan, johdatukseen ja siihen että asiat järjestyy. "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa" ja kaikki muukin teille annetaan. Uskallatko luottaa tähän lupaukseen? Uskallatko koetella sananpaikan elämällä sen todeksi käytännössä? Luotatko Jumalaan? Haluatko oppia luottamaan? Uskon että Jumala varmasti haluaa ilmoittaa itsensä ja näyttää huolenpitonsa, jos vain annat Hänelle luvan ja mahdollisuuden. Jumala ei toimi väkisin. Ota ensimmäinen uskonaskel!

 Toivon että jaat tämän tekstin eteenpäin jos koit saavasi siitä jotakin! Itse sanouduin irti facebookista joten en ole kykenevä siihen. En aio pelätä sitä että jäisin ulkopuolelle, tai että missaisin asioita. Luotan Jumalaan ja siihen että Jumalan tahto tapahtuu miun kohdalla ilman facebookkia. Sama pätee myös kaikkiin muihin asioihin. Miun ei tarvi ite tarjota Jumalalle apuvälineitä, koska kyse ei oo siitä mitä mie oon tai mitä miulla on vaa kyse on aina Jumalasta ja Jumalan voimasta joka vaikuttaa, ja johdattaa ja ohjaa. Voin olla turvallisin mielin, voin opetella olemaan murehtimatta ja huolehtimatta "maallisista". Sillä maailman murhe tuottaa kuoleman.

Männyn siitepölyä ja fermentoitua vaapukka mustaherukkateetä

Kätevin tapa kerätä on tietääkseni ottaa kokonaisia emikukintoja talteen. Pelkkä siitepölyn varistaminen purkkiin tai pussiin olisi tuskaisen hidasta ja vaivalloista. Näitäki kerätessä joutu näkemään vaivaa, vasemmassa jalassa oli parhaillaan kiinni yhtäaikaa 9 hyttystä mikäli oikein laskin.

Osa siitepölystä meni jo purkkiin pöhisemään. Testosteronivoimaeliksiiri valmistuu!

Bonapurkki toimi lehtipallojen aluksena öisellä nahkeella matkalla uunissa (50'C luukku raollaa)

Sain pari päivää sitte jalkapohjaa suht syvän haavan hypätessäni pusikkoo. En oo malttanu olla siltikkää kävelemättä paljainjaloin, saatikka tallustelematta savessa niiku kuvasta näkyy. Toivon ja uskon ettei haava nyt kuitenkaa tulehu, on se ummessa vissii mut kipee ja arka.

Jatkossa tarkemmin

Eilen osmankääminä popsimani kasvi paljastukin kurjenmiekaks tänään asiaa tutkiessani. Kurjenmiekka on myrkyllinen. En kuitenkaa mitää myrkytyksen oireita oo hainnu itessäni. Kurjenmiekan tunnistaa soikeasta ja litistyneestä juurisilmusta tai ehkä selkeemmin sanottuna tyvestä. Osmankäämillä on pyöreä varsi. Osmankäämin lehdet ovat puolipyöreät kun taas kurjenmiekalla miekanmuotoiset.

Kurjenmiekka

Kapeaosmankäämi

Aikaisemmin keväällä tulin myös innoissani ensimmäisistä kukista syöneeksi leskenlehden kukkia. Kasvin kukat sisältävät pyrolitsiiniä? ja aiheuttavat syöpää. Vielä en ole kyllä oireita havainnut. Saa nähdä mitä tuleman pitää :D

 Leskenlehdenlehdet taas ovat hyödynnettävissä nuorina sellaisinaan ja vanhemmat lehdet esim suolavedessä kiehautettuina nyyteissä/tortilloissa. Itse käytin isompiakin lehtiä sellaisenaan linssinyyteissä.

Leskenlehti

Uskoisin kyllä, että paremmin nyyttikääryleinä toimis nää, nii kokonsa, ravintoarvojensa sekä ulkonäkönsäkki perusteella:

Takiainen

Päristelyä

Ruisjuoma ei iha onnistunu, en viitsiny noudattaa ohjetta jostai kumman syystä ja laittaa 1/3 ituja ja loput vettä. Laitoin sattumanvarasesti; ja liikaaha niitä meni. Juoma oli nii hapanta ettei sitä oikei voinu juua, ja haiski iha oksennukselle. Hyyh! No, itseasiassa toine kahesta purkillisesta ei tuoksunu iha nii pahalle.. En voinu vastustaa kiusausta olla kokeilematta tehä jugurttia, joka nyt on jääkaapissa jäähtymässä siitä. 1/2 seesamin ja auringonkukansiemeniä blendattuna vetee ja 1/2 hapanjuomaa. Katotaa kui pöhisee ja kui pärisee sit syötynä. Otan riskin et maha menee sekasi. Aion myäös kokeilla tätä uuestaa ja onnistua siinä! Mieli tekis syyä nii kovi vegaanisia siemenjugurtteja, ah, ajatuski on nii ihana.
 Männyn siitepölystä, havaitsin et sitä on tosi vaikee kerätä. Oon myös melkei myöhässä koska kukinnoista varisee jo pölyä ku niihi koskee. Tästäki huolimatta sain aimokassillisen tätä testosteronimatskua tänpäiväsellä reissullani kerättyy. Samalla jouduin pahasti hyttysten syömäks. Laskin vasemmasta jalasta 8 hyttystä imemässä yhtaikaa. Annoin niitten jatkaa touhujansa ja ajattelin samalla kokeilla et voiko niille tulla immuuniks. Eli annan jatkossaki niitten herkutella. Huhupuheita kuulin et joku lapinmies oli nauranu vaa turisteille tai vastaavaa, en muista tarkemmi, jotka oli lapissa joutunu hyttysarmeijan kourii. Lapinmiehee ne ei ollu koskenukkaa.
 Kuusenkerkkiäki sain kerättyä tänää ison satsin, niistä väsäilin jo smoothieta tossa. Se rakentu seesaminsiemenistä joita oli tietty liotettu eka sulamisen optimoimiseks, kuusenkerkistä, joita meni sekaa aikamoine satsi, mustaherukoista, nokkosista, joita kans keräsin tänää lisää, sekä agavesiirapista ja hunajasta. Tulipaha lausehirviö mut toivottavasti siit saa selvää.

 Kotimatkalla mukaa tarttu vielä nokkosia sekä monta "naatillista" huopaohdaketta. Tätä nimenomasta kasvia oon nyt muutamana aamuna mehustanu kera porkkanan ja hyvissä fiiliksissä lähteny päivää. Eräältä rannalta bongasin myös luullakseni osmankäämin versoja tai varsia, miks niitä sitte tässä kasvuvaiheessa haluaakaan kutsua. Niitä maistellessani mietin, että kui hauskasti osman varsi muistuttaa purjoa. Mietin toki myös että enhän vaa oo sekottanu tätä johoki myrkyllisee vesikasvii, mutta hengissä oon vielä ja elinvoimaisenaki! Maku kasvissa oli tosi mieto, ehkä hieman sokerinen. Muistan lukeneeni et sitä vois käyttää parsan tavoin sitä vartta, wokissa tai vaikka sellasenaan salaatissa! Suuntaudun kohti sen suurempaa keräämista ja ruokailua.
 Kuusenkerkät on luultavimmin parasta säilöä pakastamalla, kuivaus tuskin toimis. Männyn siitepölystä teen tinktuuraa, jotta sen vaikuttavat ainesosat menee paremmi perille elimistössäni. Osan saatan myös käyttää selllasenaan juoman tai toisen seassa. Nokkoset ja ohdakkeet menee huomenna tai ylihuomenna viimeistää vatsaan! Rauhaa sydämiinne!

Virvoitusjuomaa

Teen rukiinjyväjuomaa, se on ensimmäinen kokeilu. Liotin rukiinjyviä reilun 12 tuntia. Avatessani liotuspurkin kantta miellyttävä, hento käymisen tuoksu lehahti kasvoilleni. Kaadoin liotusnestettä innoissani lasiin ja hörpin iloisena. Miten hyvää! Virkistävää tosiaan. Odotan innolla sitä hetkeä kun saan maistaa juomaa valmiina, eli n 4 päivän kuluttua. Seuraavina kahtena päivänä tapahtuu jyvien idätys. Maitohappobakteerien kehityksen kannalta on suotuisampaa ettei ituja huuhdella välillä, koska bakteerit kehittyvät jyvien pinnalle. Onnistunut idätys vaatii tällä menetelmällä purkin ravistelua 3-6 kertaa päivässä. Purkin täytyy myös olla desinfioitu ettei epäsuotuisat bakteerit pääse kasvamaan sen pinnalla pilaten hapatusprosessin. Kahden päivän päästä, jos kaikki on mennyt hyvin, täytän purkin joko mahlalla, tai lähdevedellä. Myös juuresmehu voisi toimia erinomaisesti! Tämän jälkeen tapahtuu kahden päivän aikana käyminen pimeydessä, jonka jälkeen juoma on valmista nautittavaksi tai käytettäväksi juurena, leipään tai jugurttiin. Juomasta mahtaa tulla herkullista!! Oma virkistysjuoma! Hah, luin aikaisemmin miten ihmisen mieltymys limppareihin tulee geneettisestä kaipuusta juoda hapatettuja juomia jotka oli todella yleisiä ennenvanhaan. Takaisin juurille siis vie miun tie!