Menin äske parvekkeelle ilman paitaa ottamaa aurinkoa, ihana pitkästä aikaa tuntee mite se lämmittää kehoa! 20asteen pakkanekaa ei haittaa ku on vaa 5-10min kerrallaa. En tiiä mite hehkuttaisin sitä että kui siistiä! Siitä on pitkä aika ku aurinko on viimeeks paistanu kunnolla ja nyt aion kyllä ottaa kaiken hyödyn irti ruokatauoilla ku kerkeen kämpille.. Duunissa ei kuitenkaa kehtaa heittää paitaa pois ja mennä pihalle hyppimää.. luulis hulluks :D haha
Nyt vois ettiä kameranki kätee ja lähtee tallentamaa noita lumoavia maisemia. Kuorrutettuja puita ja hankea joka kimaltaa! Talven taikaa..
Kiitos Jeesus
tiistai 31. tammikuuta 2012
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Mitä ihmettä tapahtu ihmettelylle?
"Viime yönä maailma mullistui", E.B White kirjoitti useita vuosia sitten New Yourker - lehdessä. " Nähtiin täydellinen kuunpimennys. Säätila oli sellainen, että useimmat ihmiset olisivat voineet katsella sitä talonsa pihanurmikolta. Suurin osa seurasi sitä kuitenkin televisioistaan."
Mitä on tapahtumassa mein mielikuvitukselle, tai mitä on tapahtumassa asioitten aidolle kokemiselle? Mikä tekee ruudun tuijottamisesta nii ihmeellistä et valitaa luontodokkari, maataa sohvalla ja syyää popcornii metsässä kävelemisen sijasta. Onko mein kyky pysähtyä kauneuden äärelle kuolemassa? Mikä on tappanu meistä syvän ihmetyksen kaikkia ihmeellisyyksia kohtaa joita mein elämä on täynnä?
Teknologia on siunaus, totta! Mut se on samaan aikaan sekä vapauden että vankeuden airut. Mut yks asia on varma! Myö ollaa etääntymässä lähes täysin luonnosta. Kui moni muistaa miltä maistuu raikas vesi mikä pulppuaa maaperästä? On muute eri kamaa ku hanavesi.. Kui moni muistaa miltä tuntuu kävellä paljain jaloin metsässä kosteilla sammalmättäillä. Kui moni osaa pysähtyä hämmästelemään luonnon ihmeellisyyttä tarkkaan ja läheltä ilman makrolinssiä. Kui moni osaa pysähtyä, sulkee silmänsä, kuulla tuulen huminan korvissaan, huokasta syvää, nauraa äänee, iloita yhessä koko luomakunnan kanssa, laulaa linnuille, matkia eläinten ääniä, olla yhtä luonnon kanssa. Toivon että moni mutta pelkään että harva! Itestänikää en oo varma, mut varmaa on miun syvä kaipuu kohti kaikkee tota, enkä aio jäädä sohvalle..
Myö ollaa sokeita ja kuuroja Jumalan kunnialle, joka ilmotetaan yläilmoissa jos myö katotaa taivaitten avautumista vaa telkkarista. Sen näkemine vaatii mielikuvitusta! Vaali omaa mielikuvitusta! Tuu pois ruudun äärestä! Mieti miten monet surulliset tiedemiehet on tutkinu tähtiä niitten loputtomassa laajuudessaan mutteivät oo koskaan kuulleet niitten laulavan tai nähny niitten välkkyvän ja tanssivan.. Onko niitten silmät nähneet niitä nauhoja mitkä Jumala on vetäny taivaan poikki ja ripustanu tähdet niihi. Mitäs jos ainaku yks ihmine kuolee ni yks tähti sammuu? Ja tähti on timantti mikä kuvaa ihmiselämän arvokkuutta ja ainutkertasuutta? Puuttuuko meiltä mielikuvitusta? Ilman mielikuvitusta, fyysisenä käsitteenä suuteleminenki kuulostaa aika karulta. Kaksi ihmistä painaa kosteat, ryppyset kasvoissa sijaitsevat ruokailuaukot yhteen ja vaihtaa sylkeä! Mut eihä se nii oo! Saatat huudahtaa. Eikä ookkaan! Mutta vaaditaan mielikuvituksen voimaa, tän muuttamiseks joksikin intiimiksi ja äärettömän kauniiksi, mitä se oikeesti onkin! Yks iso syy miks en puolla esimerkiks evoluutioteoriaa on tän vertauksen jälkee varmasti aika selvä. Nii, uskon kyllä Jumalaan myös. "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan" (Ps. 19:1) Järkeistäminen on paha, paha paha. Järkeistäminen on tylsää. Anna mielikuvituksen lentää. Äläkä muute pelkää bakteereja ja heitä roskakoriin steriiliys ja käsidesit!
-
Mitä on tapahtumassa mein mielikuvitukselle, tai mitä on tapahtumassa asioitten aidolle kokemiselle? Mikä tekee ruudun tuijottamisesta nii ihmeellistä et valitaa luontodokkari, maataa sohvalla ja syyää popcornii metsässä kävelemisen sijasta. Onko mein kyky pysähtyä kauneuden äärelle kuolemassa? Mikä on tappanu meistä syvän ihmetyksen kaikkia ihmeellisyyksia kohtaa joita mein elämä on täynnä?
Teknologia on siunaus, totta! Mut se on samaan aikaan sekä vapauden että vankeuden airut. Mut yks asia on varma! Myö ollaa etääntymässä lähes täysin luonnosta. Kui moni muistaa miltä maistuu raikas vesi mikä pulppuaa maaperästä? On muute eri kamaa ku hanavesi.. Kui moni muistaa miltä tuntuu kävellä paljain jaloin metsässä kosteilla sammalmättäillä. Kui moni osaa pysähtyä hämmästelemään luonnon ihmeellisyyttä tarkkaan ja läheltä ilman makrolinssiä. Kui moni osaa pysähtyä, sulkee silmänsä, kuulla tuulen huminan korvissaan, huokasta syvää, nauraa äänee, iloita yhessä koko luomakunnan kanssa, laulaa linnuille, matkia eläinten ääniä, olla yhtä luonnon kanssa. Toivon että moni mutta pelkään että harva! Itestänikää en oo varma, mut varmaa on miun syvä kaipuu kohti kaikkee tota, enkä aio jäädä sohvalle..
Myö ollaa sokeita ja kuuroja Jumalan kunnialle, joka ilmotetaan yläilmoissa jos myö katotaa taivaitten avautumista vaa telkkarista. Sen näkemine vaatii mielikuvitusta! Vaali omaa mielikuvitusta! Tuu pois ruudun äärestä! Mieti miten monet surulliset tiedemiehet on tutkinu tähtiä niitten loputtomassa laajuudessaan mutteivät oo koskaan kuulleet niitten laulavan tai nähny niitten välkkyvän ja tanssivan.. Onko niitten silmät nähneet niitä nauhoja mitkä Jumala on vetäny taivaan poikki ja ripustanu tähdet niihi. Mitäs jos ainaku yks ihmine kuolee ni yks tähti sammuu? Ja tähti on timantti mikä kuvaa ihmiselämän arvokkuutta ja ainutkertasuutta? Puuttuuko meiltä mielikuvitusta? Ilman mielikuvitusta, fyysisenä käsitteenä suuteleminenki kuulostaa aika karulta. Kaksi ihmistä painaa kosteat, ryppyset kasvoissa sijaitsevat ruokailuaukot yhteen ja vaihtaa sylkeä! Mut eihä se nii oo! Saatat huudahtaa. Eikä ookkaan! Mutta vaaditaan mielikuvituksen voimaa, tän muuttamiseks joksikin intiimiksi ja äärettömän kauniiksi, mitä se oikeesti onkin! Yks iso syy miks en puolla esimerkiks evoluutioteoriaa on tän vertauksen jälkee varmasti aika selvä. Nii, uskon kyllä Jumalaan myös. "Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan" (Ps. 19:1) Järkeistäminen on paha, paha paha. Järkeistäminen on tylsää. Anna mielikuvituksen lentää. Äläkä muute pelkää bakteereja ja heitä roskakoriin steriiliys ja käsidesit!
-
lauantai 7. tammikuuta 2012
Tylsyys..
..On ehdottomasti nykyajan yksi suurimmista kirouksista.
On niinku joku ois leikannu nykyihmiseltä raajat irti, aivankuin oltais rampoja. En tällä tekstillä halua tuomita ketään vaan herättää ajattelemaa.
Uskon, että ennenvanhaa elämä oli rikkaampaa värikkäämpää ja ilosempaa. Oon siitä varma! Jossai vaiheessa ku ruvettii teollistumaa ni elämän värikkyys alko kadota. Mainoskylttien värikkyys ei riitä ainkaa miulle. Historiankirjoissa sanaa tylsyys ruvettii käyttämää vasta nimenomasen teollisen vallankumouksen jälkee. Nyt nykyteknologia on tehny meistä nahjuksia, entiset iloset askareet on unohtunu ja tilalle on tullu kylmät koneet.
Helppus on tehny meistä saamattomia! Ollaa vieraannuttu luonnosta, yksinkertasesta kauneudesta, meistä on tullu rampoja. Liian useesti ystävien kanssa aikaa jaetaa vaa ruudun tai toisen ääressä. Kysy iteltäs jaksatko lähtee pihalle? Tarviit sitä raitista ilmaa!
Hmm! Myös asioitten tekemine mielenkiintosemmi voi tuntuu nololta tai hullulta, mut se on taas yks kahle mielessä mikä estää nauttimasta jostai asioista. Kaikkia asioita ei ees tuu ajateltua ollenkaa. Esim ennevanhaa vesi aina haettii jostai kaukaa lähteeltä/kaivolta. Miettikää kui symboline merkitys sillä on, mennä lähteelle, juoda kylmää, raikasta, puhasta vettä, pohdiskella missä kaikkialla se on kiertäny. Mieletöntä! Nykyää avaa vaa hanan ni sieltä sitä kloorilitkuu tulee.. Tai mites ruuan metsästys? Käyt vaanimassa saalista k-marketin pakastealtaalta, kestikö kaua jäljittää sitä? :D
Noh, ehkä tää kaikki vaa kertoo siitä millane mie oon, romantisoin helposti, tosi helposti jotai entisiä aikoja. Nään ne vaa nii paljo hohdokkaampina. On mukana varmasti joku totuudenpoikanenki. Nykyää asutaa enimmäksee kerrostaloissa. Ennenvanhaa asuttii kylissä jotka oli periaatteessa yhteisöjä, oli yhteisiä juhlia mis soitettii ja laulettii, joku kerto nuotionvalossa tarinoita, kaikki tapahtu luonnonkeskellä, ei melu tai valosaastetta. Ympärillä oli kokoaja mahollisuus tuhansii seikkailuihi. Eihä ulkomaailmasta tiietty paljo mitää.
Haluisin omaa elämääni seikkailuja! Noh mistä mie niitä nyt revin. Kaikki on kartotettu ja tutkittu jo valmiiks. Voin kattoo dokumentin tv lähettimestä ja ikäänkuin seikkailla..
Onneks voi olla lapsenmieline! Se onki paras ase tylsyyttä vastaa! Tai sit se on vaa silmien sulkemista.. Jokatapauksessa, tuntuu et kaikenlaiset seikkailut on paennu meitä, ne on juossu kauas. Sen etee joutuu tekemää töitä et sais niitä kiinni. Ymmärrän varsin hyvi mihi larppaajat pyrkii, ainut vaa et ne näyttelee eli ei elä todellisuutta..
On niinku joku ois leikannu nykyihmiseltä raajat irti, aivankuin oltais rampoja. En tällä tekstillä halua tuomita ketään vaan herättää ajattelemaa.
Uskon, että ennenvanhaa elämä oli rikkaampaa värikkäämpää ja ilosempaa. Oon siitä varma! Jossai vaiheessa ku ruvettii teollistumaa ni elämän värikkyys alko kadota. Mainoskylttien värikkyys ei riitä ainkaa miulle. Historiankirjoissa sanaa tylsyys ruvettii käyttämää vasta nimenomasen teollisen vallankumouksen jälkee. Nyt nykyteknologia on tehny meistä nahjuksia, entiset iloset askareet on unohtunu ja tilalle on tullu kylmät koneet.
Helppus on tehny meistä saamattomia! Ollaa vieraannuttu luonnosta, yksinkertasesta kauneudesta, meistä on tullu rampoja. Liian useesti ystävien kanssa aikaa jaetaa vaa ruudun tai toisen ääressä. Kysy iteltäs jaksatko lähtee pihalle? Tarviit sitä raitista ilmaa!
Hmm! Myös asioitten tekemine mielenkiintosemmi voi tuntuu nololta tai hullulta, mut se on taas yks kahle mielessä mikä estää nauttimasta jostai asioista. Kaikkia asioita ei ees tuu ajateltua ollenkaa. Esim ennevanhaa vesi aina haettii jostai kaukaa lähteeltä/kaivolta. Miettikää kui symboline merkitys sillä on, mennä lähteelle, juoda kylmää, raikasta, puhasta vettä, pohdiskella missä kaikkialla se on kiertäny. Mieletöntä! Nykyää avaa vaa hanan ni sieltä sitä kloorilitkuu tulee.. Tai mites ruuan metsästys? Käyt vaanimassa saalista k-marketin pakastealtaalta, kestikö kaua jäljittää sitä? :D
Noh, ehkä tää kaikki vaa kertoo siitä millane mie oon, romantisoin helposti, tosi helposti jotai entisiä aikoja. Nään ne vaa nii paljo hohdokkaampina. On mukana varmasti joku totuudenpoikanenki. Nykyää asutaa enimmäksee kerrostaloissa. Ennenvanhaa asuttii kylissä jotka oli periaatteessa yhteisöjä, oli yhteisiä juhlia mis soitettii ja laulettii, joku kerto nuotionvalossa tarinoita, kaikki tapahtu luonnonkeskellä, ei melu tai valosaastetta. Ympärillä oli kokoaja mahollisuus tuhansii seikkailuihi. Eihä ulkomaailmasta tiietty paljo mitää.
Haluisin omaa elämääni seikkailuja! Noh mistä mie niitä nyt revin. Kaikki on kartotettu ja tutkittu jo valmiiks. Voin kattoo dokumentin tv lähettimestä ja ikäänkuin seikkailla..
Onneks voi olla lapsenmieline! Se onki paras ase tylsyyttä vastaa! Tai sit se on vaa silmien sulkemista.. Jokatapauksessa, tuntuu et kaikenlaiset seikkailut on paennu meitä, ne on juossu kauas. Sen etee joutuu tekemää töitä et sais niitä kiinni. Ymmärrän varsin hyvi mihi larppaajat pyrkii, ainut vaa et ne näyttelee eli ei elä todellisuutta..
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Viemäriviljelyä, hapankaalia ja täytettyjä paprikoita
Lähinnä alfa alfaa on tullu kasvatettuu viemärissä
Täytettyihi paprikoihi tuli kaikkee mitä kuvassa näkyy. Mausteita en lisänny koska tosta tulee sellasenaa iha tarpeeks maukas soossi!
Jos taikinajuuri hapattaa koko taikinan ni miksei vähä hapankaalia kipollisen kaaliraastetta?
Terve 2012
Tänä vuonna aion
- Lähtee matkalle sivarin jälkee! Matkakassassa on jo 500e!
- Opetella soittamaa kitaraa ja sitte miusta tulee Johnny Cash
- Löytää uusia väyliä ilmentää taiteellisuutta
- Tehä sitä taidetta julkisillekki paikoille!
- Juosta maratonin
- Juosta ehkä myös pidemmän matkan
- Reenata sikspäkin
- Heivata pois turhat tavarat nurkista, eli supistaa materian määrän nii pieneks ku mahollista
- Olla paljo luonnonkeskellä!
- Kasvattaa sekavan ruuhkaletin
- Olla jouten
- Olla kiireetön
- Viettää aikaa enemmä Jumalan läsnäolossa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)