Ruisjuoma ei iha onnistunu, en viitsiny noudattaa ohjetta jostai kumman syystä ja laittaa 1/3 ituja ja loput vettä. Laitoin sattumanvarasesti; ja liikaaha niitä meni. Juoma oli nii hapanta ettei sitä oikei voinu juua, ja haiski iha oksennukselle. Hyyh! No, itseasiassa toine kahesta purkillisesta ei tuoksunu iha nii pahalle.. En voinu vastustaa kiusausta olla kokeilematta tehä jugurttia, joka nyt on jääkaapissa jäähtymässä siitä. 1/2 seesamin ja auringonkukansiemeniä blendattuna vetee ja 1/2 hapanjuomaa. Katotaa kui pöhisee ja kui pärisee sit syötynä. Otan riskin et maha menee sekasi. Aion myäös kokeilla tätä uuestaa ja onnistua siinä! Mieli tekis syyä nii kovi vegaanisia siemenjugurtteja, ah, ajatuski on nii ihana.
Männyn siitepölystä, havaitsin et sitä on tosi vaikee kerätä. Oon myös melkei myöhässä koska kukinnoista varisee jo pölyä ku niihi koskee. Tästäki huolimatta sain aimokassillisen tätä testosteronimatskua tänpäiväsellä reissullani kerättyy. Samalla jouduin pahasti hyttysten syömäks. Laskin vasemmasta jalasta 8 hyttystä imemässä yhtaikaa. Annoin niitten jatkaa touhujansa ja ajattelin samalla kokeilla et voiko niille tulla immuuniks. Eli annan jatkossaki niitten herkutella. Huhupuheita kuulin et joku lapinmies oli nauranu vaa turisteille tai vastaavaa, en muista tarkemmi, jotka oli lapissa joutunu hyttysarmeijan kourii. Lapinmiehee ne ei ollu koskenukkaa.
Kuusenkerkkiäki sain kerättyä tänää ison satsin, niistä väsäilin jo smoothieta tossa. Se rakentu seesaminsiemenistä joita oli tietty liotettu eka sulamisen optimoimiseks, kuusenkerkistä, joita meni sekaa aikamoine satsi, mustaherukoista, nokkosista, joita kans keräsin tänää lisää, sekä agavesiirapista ja hunajasta. Tulipaha lausehirviö mut toivottavasti siit saa selvää.
Kotimatkalla mukaa tarttu vielä nokkosia sekä monta "naatillista" huopaohdaketta. Tätä nimenomasta kasvia oon nyt muutamana aamuna mehustanu kera porkkanan ja hyvissä fiiliksissä lähteny päivää. Eräältä rannalta bongasin myös luullakseni osmankäämin versoja tai varsia, miks niitä sitte tässä kasvuvaiheessa haluaakaan kutsua. Niitä maistellessani mietin, että kui hauskasti osman varsi muistuttaa purjoa. Mietin toki myös että enhän vaa oo sekottanu tätä johoki myrkyllisee vesikasvii, mutta hengissä oon vielä ja elinvoimaisenaki! Maku kasvissa oli tosi mieto, ehkä hieman sokerinen. Muistan lukeneeni et sitä vois käyttää parsan tavoin sitä vartta, wokissa tai vaikka sellasenaan salaatissa! Suuntaudun kohti sen suurempaa keräämista ja ruokailua.
Kuusenkerkät on luultavimmin parasta säilöä pakastamalla, kuivaus tuskin toimis. Männyn siitepölystä teen tinktuuraa, jotta sen vaikuttavat ainesosat menee paremmi perille elimistössäni. Osan saatan myös käyttää selllasenaan juoman tai toisen seassa. Nokkoset ja ohdakkeet menee huomenna tai ylihuomenna viimeistää vatsaan! Rauhaa sydämiinne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti