Näitä kysymyksiä oon miettiny viimepäivinä. Mikä elämässä on oikeesti elämisen arvosta ja nii tärkeetä et uhrataa aikaa ja voimia sille. Kui iso osa elämän sisällöstä on silkkaa turhuutta josta vois päästää irti? Tätä haluun ruveta selvittämää ja kulkee kohti elämää jossa ei oo nii paljo rajotteita. Haluun elämän joka on yksinkertane. Haluun tyytyä vähään!
Jos miun ei tarvii ostaa mitää uusia tavaroita, miun ei myöskää tarvi tehä työtä rahan etee jolla ostasin ne. Enkä tarvii säilytystilaa niille. Säästyn paljolta ja voin keskittää voimavarani tärkeisii asioihi.
Helppoa tää ei varmasti oo. Yhteiskunta huutaa et kuluta, kuluta! Ja mainokset houkuttelee ovelasti himoitsemaa uusia tuotteita. Monesti luulen tarviivani jotai täysin turhaa. Monesti oon ostanu kiusaantuneena ja epävarmana jonkun tavaran. Oon kamppaillu sitä ajatusta vastaa et ostan mut oon hävinny. Haluun harjaantua tässä. En oikeesti tarvii uusinta teknologiaa. Materia tuottaa pettymyksen.
Voisinkoha elää ilman:
- Vaatekaapin täydeltä vaatteita? (saatikka sit uusia, et tarvii niitä näyttääkses hyvältä, se on syötetty ajatusmalli)
- Telkkaria (vältyn aivopesulta)
- Facebookkia (voin jakaa kokemani asiat suullisesti ja kehittää samalla sosiaalisia taitojani)
- Hifiruokaa joka tulee toiseltapuolelta planeettaa (voin kerätä nokkosta takapihalta)
- Turhaa krääsää nurkissa (ja opetella elämää nii ettei sitä kerry lisää)
- S-,K,-L-,U-mitäliemarketteja (pien on kaunista, pikkuputiikit on viihtysämpiä, niistä saa hyvän mielen, siel ei myyö myrkkyjä.) -Ainaki haluun pyrkii käyttämää marketteja mahd. vähä, puhumattakaa mistää ostoshelvettikeskuksista.
Jos tää innosti siuta ni jaa ihmeessä eteepäi näitä juttuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti