Ajatuksia

Jos ei oo mitää todellista hyvyyttä, absoluuttista totuutta ni on vaa ihmisten ristiriitasia näkemyksiä, jotka törmää ja aiheuttaa pahaa. Myö luotetaa omii tunteisii ja niillä määritellää ympäristö, katotaa maailmaa subjektiivisesti. Miten paljo voit luottaa omaan kykyysi erottaa sen, mikä on siulle hyvää ja mikä pahaa.  Voiaako oikeesti luottaa itteemme ja omaa arviointikykyy. Oman heikkouden ja vajaavuuden tunnustamine ja irti päästämine tuo valtavan vapauden. Unohetaa kaikki lahkot ja vihamielisyys, unohetaa kaikki ihmisten tekemät lokerot ja määritelmät. Omalle ylpeydelle kannattaa kuolla. Täydelline rakkaus karkottaa pelon. Ihmine luonnostaa pelkää epävarmuutta ja tulevaisuutta. Oma elämä ympäröiää helposti kaikella turhalla joka tuo sitä keinotekosta turvallisuutta ja varmuutta. Ihmine on rakentanu tän yhteiskunnan, järjestelmän, hierarkian tänne. Eikö tää kaikki ois turhaa jos tosissaa oltais opittu pitämää toistemme huolia ja tarpeita yhtä merkittävinä kuin meiän omia.
Jumala on rakkaus.

Talvi tulee, ja lumi tulee
Ootan sitä jo innolla et herään joku aamu ja maa on lumen peitossa.
Ootan kaikkee hauskaa mitä se tuo tullessaan!
Ootan sitä et pääsen kävelemää hämärää lumisee metsää!
Vuodenajat on ihmeellisiä!

Ihme, myö ollaa Jumalan rakkauden tekoja.
Jumalan rakkaus meissä on ihme.
Rakkauden välittämine eteepäi on ihmeellistä!
Jokaine vilpitön toiselle uhrattu ajatus on ihme!
Nauramine ja itkemine on molemmat ihmeellisiä asioita.
Ja, ihmeitten löytämine itestää ja ympäriltä on ihmeellistä.
Elämä on täynnä pieniä ihmeitä, avaa silmät ja nää ne joka hetkessä!
Jos et pysty ite ni pyyä et Jumala auttaa!